Hyvää joulua!

Hurveli ja Puhveli (sekä palvelusväki) toivottavat hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Jyväskylä KV 16.11.

Kirjoittelu on nyt hieman jäänyt, mutta eipä meillä ole oikein mitään tapahtunutkaan. Olen itse tekemässä neljän viikon työharjoittelua Kuopiossa ja koirat jäivät kotiin Kotkaan Jeren kanssa. Huomasin, etten ole edes kertonut viimeisimmästä näyttelykäynnistämme Jyväskylässä marraskuun puolivälissä,joten siitä nyt sitten.

Lähdimme näyttelyyn Riesan ja Kuulan kanssa kasvattaja-Pian kyydillä, joten ajelin ensin Lappeenrantaan, josta jatkoimme porukalla kohti Jyväskylää. Lähtö oli niinkin mukavaan aikaan kuin neljältä aamuyöstä.. Mukana meillä oli yhteensä seitsemän koiraa: omieni lisäksi Riesan emä Pipsa, Kuulan veljet Rollo & Thor sekä samalla kyydillä tulleen Oonan kaksi amstaffia. Pakuun koirat pinottiin häkkeihin ja bokseihin ja kaikki tavaratkin saatiin survottua kyytiin.

Jyväskylässä oli melkoinen myräkkä; talvimyrsky Eino oli juuri iskemässä kaupunkiin. Tuuli vei melkein bullitkin mukanaan matkalla parkkipaikalta paviljonkiin, saati sitten kaikki mäyräkoirat ja chihuahuat.. Meillä oli Riesalle ja Kuulalle mukana vain yksi pienehkö häkki, mutta hyvin kaverukset sinne sujahtivat. Suurimman osan ajasta tosin kuljetin jompaa kumpaa remmissä mukana kiertelemässä hallissa ja ihmettelemässä koirien ja ihmisten suurta määrää.

Riesa osallistui nyt ensimmäistä kertaa näyttelyyn kastroinnin jälkeen (yksi syy Riesan kastrointiin olivat eturauhasvaivat, minkä vuoksi sille kirjoitettiin eläinlääkärintodistus näyttelyitä varten) ja sillä oli hyvin mukavaa sekä kehässä että sen ulkopuolella. Riesa esiintyi täydellä sydämellään ja sai jopa arvosteluun maininnan "iloinen luonne", mikä on sen aikaisempiin näyttelykäynteihin ja siellä viihtymiseen verrattuna loistava parannus. Aiemminhan koiraa sai vetää perässään kehässä, eikä sitä olisi voinut kiinnostaa yhtään vähempää poseeraaminen tai ympyrää juokseminen. Nyt sen kanssa sai jopa juosta (mikä oli polvivammaiselle esittäjälle kohtalaisen hankalaa) ja sen raviaskel oli pitkä ja vetävä. Arvosanana olikin erinomainen ja tuloksena SA sekä valioluokan toinen sija Fenris-veljen jälkeen. Paras uros-kehässä Riesa sijoittui toiseksi ja sai vara-CACIBin (joka siirtyy CACIBiksi Fenriksen ollessa jo kansainvälinen valio).

Pia esitti Kuulan junnukehässä ja raitapylly esiintyi kuin vanha tekijä. Kuula on niin hyvin rakentunut, että se seisoo asettelematta luonnostaan oikein ja sen ravi on pitkää ja tasaista. Kuula sai myös erinomaisen  sekä SA:n ja sijoittui junnuluokan ensimmäiseksi neljästä koirasta. Paras narttu-kehässä juoksin sen kanssa itse ja sijoituimme kolmansiksi kahden valion jälkeen - joten Kuula sai toisen sertinsä! Rodun paras oli lopulta Riesan veli Fenris ja VSP oli Riesan emä Pipsa. Kasvattajaryhmämme (Fenris, Riesa, Rollo ja Pipsa) oli myös rodun paras.

Jäimme vielä Fenriksen kanssa ryhmiin (ei sijoitusta) ja pakkailimme sitten kimpsut ja kampsut autoon ja lähdimme ajelemaan kohti kotia. Olimme lopulta yhdentoista jälkeen Kotkassa ja koko jengi oli kohtalaisen väsynyt. Mutta tyytyväinen!

Varustepostaus vol.1: takit

Kopioin idean hevospuolen blogeista: esittelyssä koiriemme kamppeet kuvien myötä. Ensimmäisessä osiossa esillä takit ja muut vaatteet.

KUULA

 

• Kuulan tämän syksyn uutuus on Hööksiltä tilattu ihastuttavan pinkki Showmasterin sadetakki. Takissa on ohut täyte ja se pitää tuulen ja veden ulkopuolella. Sateisen loppusyksyn myötä takille on kertynyt jo melko paljon käyttökertoja, ja kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Kuula palelee hieman herkemmin kuin Riesa, joten on vain hyvä että takissa on myös kevyt vuori. Neon-pinkissä puvussaan viilettävä pötkö myös erottuu hyvin pimeillä ja märillä keleillä heijastinraitojen ansiosta. Täysin hintansa veroinen (ja oli vieläpä oikeasti edullinen), huippuostos!

 

• Tämäkin Showmasterin takki on tätä talvea varten hankittu ja sekin Hööksistä. Tässä takissa on supertoppaus, joten käyttöön se ei ole vielä päässyt. Vaikuttaa hyvin lämpöiseltä ja käyttökelpoiselta pakkaspuvulta.

  

• Kuulan koko viime vuoden puvusto jäi pieneksi, joten kaikki sen vaatteet ovat näköjään tämän syksyn uutuuksia. Rukan keltainen villapusero on ostettu Mustista ja Mirristä treeneissä ja autossa odottelua varten. Istuvuus ei ole aivan täydellinen, mutta pusero on mukavan pehmeä ja joustava ja pitää pienen raitapyllyn varmasti lämpöisenä. Väri on hieman arka rankempaa ulkoilua varten, mutta se oli niin herkullisen kirkas etten voinut vastustaa!

 

• Kuulan heijastinliivi on Clas Ohlssonilta. Halpa, mutta toimiva!

RIESA

 

• Riesan Thermomasterin softshell-sadetakki on muutama vuosi sitten ostettu, Hööksiltä sekin. Takki on ollut ahkerassa käytössä ja kestänyt todella hyvin. Se pitää koiran kuivana ja lämpimänä hieman kylmemmilläkin ilmoilla (kun toppatakki on vielä liikaa). Kaverini ompeli siihen syksyllä lapalaskokset (vaaleanharmaat "levikkeet" etujalkojen kohdalla) kun Riesa rotevoitui niin että takki alkoi kinnata hartioista. Nyt sen kanssa pystyy taas liikkumaan normaalisti. Tämä takki on ollut Riesalla niin hyvä, että olisin riemusta kiljuen hommannut Kuulallekin samanlaisen, mutta suureksi harmikseni niitä ei valmisteta enää samanlaisina.

 

• Toppatakkina Riesalla on Hurtan perusmalli. Toimiva, istuva, sopivan lämmin. Kerrassaan mainio pukine talvella, ei valittamisen sijaa!

 

• Vuosi sitten ostettu BackOnTrackin verkkoloimi on parhaita ostoksia ikinä. Riesan ongelmalliselle selälle takin lämmittävä ja verenkiertoa vilkastava vaikutus on omiaan. Riesalla on BoT päällään aina treeneissä, autossa ja joskus ihan kotonakin oleillessa. Täydellisen istuva sekään ei ole, mutta onneksi takin kuminauhanyöritys antaa paljon säätövaraa. Takki on myös hieman tuunattu, kun Kuula rouskutti siihen reiän ja kaksikerroksisen verkkomateriaalin paikkaaminen ei ollutkaan niin helppo nakki..

 

• Riesan "taikurintakki" on myös aikanaan Hööksiltä tilattu. BoTin ostamisen jälkeen sen käyttö on jäänyt aika vähälle, mutta lisälämpöä autoon tarvittaessa se on helppo heittää verkkotakin päälle. Mahaläpän puuttuminen on vähän miinusta.

 

• Heijastinliivinä Riesalla on Hurtan Twilight. Todellinen sporttiliivi; istuvuus on huippuhyvä ja muotoilu antaa täyden liikkumavapauden. Etuosan tarrakiinnitys on ongelmallinen remmilenkeillä, hihna tuppaa takertumaan aina tarran päähän ja irrottamaan sen (pitäisi saada aikaiseksi ommella se lopullisesti kiinni).

•  Riesalla on vielä fleecehaalarikin, mutta sitä ei ole juuri koskaan käytetty hankalan puettavuuden takia (ja sen takia, että Riesa näyttää haalarissa vaan aivan tajuttoman tyhmältä). En jaksanut pukea sitä edes kuvaa varten.

Seuraavassa postauksessa hirviöiden hallintavälineet (eli valjaat ja pannat)!

(Kerrankin) hyviä uutisia terveysrintamalta

 

Riesalta löytyi reilu vuosi sitten rutiinitarkastuksessa verikorvaleikkauksen jälkeen sydämestä sivuääni. Se oli hyvin hento, mutta kuitenkin aina kuultavissa. Käytimme bullipojan hetimiten Lahdessa sydänultrassa alan spesialistilla ja löydöksenä oli mitraaliläpän lievä vuoto. Pidemmän ajan ennuste riippuisi siitä, kestääkö sydämen pumppausvoima, lisääntyykö vuoto ja alkaako se aiheuttaa vajaatoimintaa sydämeen. Jos näitä merkkejä ei vuoden päästä suoritettavassa kontrolliultrassa näkyisi, herättäisi se suuresti toivoa, että tilanne pysyisikin samanlaisena eikä Riesan pumpusta aiheutuisi sille mitään haittaa.

Maanantaina käytin Riesan ultrattavana ja uutiset olivat kuin olivatkin hyviä: vuoto oli pysynyt täsmälleen samanlaisena, pumppausvoima oli säilynyt täsmälleen samanlaisena (eli normaalin alarajoilla) eikä vajaatoimintaa ollut kehittynyt! Seuraavan kerran ultrataan perin vuoden kuluttua, mutta näillä näkymin tilanne on oikeinkin hyvä.

Syysterveiset, syysterveiset

 

Syysterveiset kuvien muodossa. Peltoriekkumista pallojen perässä hyvän kaverin kanssa, siitä on bullien hyvä syysulkoilu tehty!

 

Hiljaiseloa

Täällä elellään hiljaiseloa. Kävin polveni kanssa operoitavana pari viikkoa sitten ja luonnollisesti koirien kaikki treenit on laitettu tauolle. Lenkit ovat huomattavasti harventuneet ja lyhentyneet, vaikka Jere parhaansa yrittääkin. Itse olen kepeistä eroon päästyäni jo vähän köpötellyt Riesan kanssa lyhyitä, hidasvauhtisia mummolenkkejä läheiselle pallokentälle ja takaisin. Onneksi palloa hakiessa piski saa vähän juostakin!

Kuula kävi "mummolassa" viikon aktiivilomalla ja sekä hoitolapsi että hoitajat olivat hyvin tyytyväisiä (puhumattakaan omistajista, joiden hermot saivat paljon kaivattua lepoa pikkuhirviön poissaolon myötä). Saa kuulemma tulla toistekin!

Q-La 1v!

 

Kuula täytti 1v 2.9. Synttäreitä vietettiin ensin kotona, jonne saapuivat koiravieraat Mersu ja Piki. Ohjelmassa oli kakkua ja yhteisleikkejä.

Virallisena synttäripäivänä kävimme Jaanan luona Pyhtäällä, jossa myös Kuulan ja Riesan kasvattaja-Pia oli kyläilemässä. Koirat saivat hienot juhlahatut päähänsä ja olipa päivänsankareille hommattu lahjatkin! Kuula pääsi leikkimään veljensä Thorin kanssa ja mukavaa oli.

 

 

Kuulan synttäriviikolle mahtui myös ikäviä uutisia; Kuulan takajalassa oleva syylämäinen patti oli alkanut kasvaa sen verran rajusti, että päätimme poistattaa sen eläinlääkärillä. Haava tikattiin ja se alkoikin parantua hyvin, kunnes tohtori-Riesa irroitti oma-aloitteisesti tikit viikkoa liian aikaisin. Tarkastutimme haavan lekurilla ja saimme ohjeeksi hoitaa sitä avoimena huolellisesti puhdistaen ja suojaten. Viimeiset viikot ovatkin olleet aikamoista sukka-tossu-rumbaa, kun Kuulan koipeen on yritetty löytää suojapukine, joka pysyisi paikallaan kauemmin kuin tunnin kerrallaan..

synttärikuvat (c) Jaana Lönnberg

Riesa LTe 156p. +++

Otsikon merkkirimpsu tarkoittaa Riesan luonnetestitulosta, jonka se sai 18.8. järjestetystä testistä.
"Luonnetestin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilanteissa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Testitulosta voidaan hyödyntää koiran luonnekuvan määrittämiseen ja koulutuskelpoisuuden arviointiin. Testitulos antaa myös viitteitä koiran jalostuskelpoisuudesta rotujärjestöille ja kasvattajílle." (Suomen Kennelliitto ry)

Jotkut koirat stressaantuvat luonnetestin simuloiduista tilanteista niin, etteivät ne palaudu niistä lainkaan koko testin aikana. Näissä tapauksissa testi joudutaan keskeyttämään koiran hyvinvoinnin vuoksi. Testitulos voi olla myös hylätty, eli koira on saavuttanut alle 75p. tai pelännyt laukauksia. Riesan kohdalla tuomarit totesivat loppuarviossa: "Elämästä voi selvitä monella keinolla; leikkiminen on tietysti yksi niistä." Bulliherrallamme ei ole varmasti koskaan ollut niin hauskaa kuin luonnetestissä; se viipotti tehtävästä toiseen ja nautti täysin rinnoin niin, että jouduin lopulta raahaamaan sen nahkoineen kentältä pois.

Luonnetestin loppupistemäärä muodostuu eri osa-alueista, joita tarkkaillaan testin aikana. Toisin kuin usein luullaan, korkeimmat pisteet saanut koira ei välttämättä ole ominaisuuksiltaan "paras" koira (varsinkaan kotikoiraksi, korkean tason kilpailevaksi palveluskoiraksi ehkä). Tärkeää on katsoa eri osa-alueiden pistemääriä ja verrata niitä keskenään.

Riesan osa-alueiden pisteet:

• Toimintakyky +1 (kohtuullinen)
• Terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
• Puolustushalu +1 (pieni)
• Taisteluhalu +2 (kohtuullinen)
• Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
• Temperantti +1 (erittäin vilkas)
• Kovuus +3 (kohtuullisen kova)
• Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
• Laukauspelottomuus +++ (laukausvarma)

Ensimmäisenä luonnetestituomarit kyselivät Riesasta yleistä tietoa; sen iän, harrastukset, taustan, koti-olot jne. Sen jälkeen katsottiin sen luoksepäästävyyttä kutsumalla koira tervehtimään tuomareita. Riesa oli valmiina loikkaamaan tuomareiden syliin jo heti kentälle käveltyään, joten tämä osuus ei tuottanut sille suurempia vaikeuksia.. Tuomari otti myös ison kepin ja leikitti koiraa sen kanssa testatakseen taistelutahtoa ja saalistusviettiä. Riesa roikkui kepissä mielellään ja alkoi innokkaan järsimisen sen itselleen napattuaan. Riesan taistelutahto arvioitiin kohtuulliseksi (josta olen itse eri mieltä; Riesa osoitti ääretöntä taistelutahtoa koko testin ajan, mutta tuomari perusteli kohtuullisuuden sillä, ettei koira tuonut keppiä tuomarille takaisin sen voitettuaan, vaan jäi järsimään sitä.. kuten sille on opetettu nimenomaan kepillä leikittäessä..).

Seuraava haaste oli narun perässä kentän toiselta laidalta vedettävä, rämisevä "kelkka". Kelkkaan oli kyhätty ihmistä muistuttava rakennelma ja sitä vedettiin nykivin liikkein lähemmäs. Riesa innostui narua vetävästä tuomarista niin, että alkoi vetämään narua kilpaa ja huomasi kelkan vasta kun se oli jo ihan vieressä. Silloin sille piti vähän päristä ja puhista.

Puolustushalua Riesasta ei juurikaan saatu esille. Sen maailmassa ihminen ei edusta minkäänlaista uhkaa, eikä se koe tarvetta puolustautua. Tämä on oikeastaan vain hyvä asia, sillä pelastuskoirana ja ihan vain arkielämässäkin on voitava luottaa siihen, ettei Riesa koe oloaan uhatuksi ja tee omia ratkaisujaan vastaantulijoiden suhteen. Todennäköisesti jo pelkkä Riesan ulkonäkö riittää karkoittamaan mahdolliset uhkaajat, vaikka koira itse heiluttaisikin häntäänsä naama virneessä.
Riesaa uhattiin sekä omistajan läsnä ollessa, että yksinään seinään kiinni sidottuna. Kummallakin kerralla Riesa olisi vain halunnut kutsua "uhkaajan" leikkimään kanssaan.

Agi-Kuuppa

 

Kuulan agilityharrastus on päässyt kunnolla vauhtiin. Neiti on ihan innoissaan esteistä ja tekee treeneissä aina parhaansa häntä heiluen. Hieman se on hidas sekä reaktioissaan että etenemisvauhdissaan, mutta niin on ohjaajansakin.. Kaikki estetyypit ja telineet on käyty läpi ja etenkin kontakteilla (puomi, keinu, A) Kuula on osoittautunut taitavaksi. Putkista se tykkää ja niiden jälkeen tulee rutkasti aina vauhtia lisää!