Jotkut lukijoista ehkä päättelivät blogin hiljaiselon perusteella, että vedin päälleni kiltin, ostin karvalehmälauman ja jäin Skotlannin vihreille nummille soittelemaan säkkipilliä. Vaikka mieleni kuinka olisi tehnyt toteuttaa tämä kuvitelma, palasin kuitenkin koti-Suomeen ja arkisten askareiden pariin. Jotenkin nämä ensimmäiset pari kuukautta ovat menneet niin nopsaan asioita järjestellessä ja normaaliin rytmiin palatessa, että blogin pävittäminen on jäänyt taka-alalle.
Koirathan tietysti olivat revetä liitoksistaan mamman nähdessään: ne keilasivat minut suorilta jaloilta tantereeseen ja hyppivät tasajalkaa päällä. Ei tietoakaan käytöstavoista tai hillitystä tervehtimisestä.. Riesa varsinkin on nyt seuraillut minua kotona kuin hai laivaa ja pitää silmällä, etten pääse taas karkaamaan - tai ainakin otan sen mukaan lähtiessäni.
Riesan kanssa olemme treenailleet melko ahkerasti toko-juttuja, tarkoituksena olisi korkata kisaura kesäkuun alussa. Jännityksellä odotamme, mitä bulliherramme keksii ohjaajan päänmenoksi..
Huhtikuun lopussa kävimme Riesan kanssa Ylöjärvellä Vapepan Koiran käytö etsinnässä-kurssilla. Harjoittelimme jäljennnostoja, etsintäsuunnitelman tekoa ja muita pelastuskoiratoiminnassa tarvittavia taitoja. Leiri järjestettiin Villa Näsirinteessä, joka oli kurssikeskus upealla paikalla järven rannassa. Ruoka oli mahtavaa, illalla lämpenivät rantasaunat ja porukka oli mukavaa. Tosi miellyttävä viikonloppu! Riesakin nautti olostaan ja teki tuttavuutta monien uusien koirakavereiden kanssa. Se oli myös tosi hyvä harjoituksissa ja saimmekin monta uutta ideaa treenaamiseen.
Kuula kävi pyörähtämässä kasvattajan kanssa Joensuussa kaksipäiväisissä näyttelyissä. Tuloksen näette kuvasta: molempina päivinä ROP (Kuulan ensimmäinen rop-sijoitus ikinä!), 2xSERT, CACIB ja uskomatonta kyllä, lauantaina sijoitus ryhmäkehästä! Tämä on bullille hyvin harvinaista herkkua.
