sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Mätsäritunnelmia



Mätsärissä Kotkan Jumalniemessä. Molemmat koirat käyttäytyivät käsittämättömän hienosti! Kuula 7,5kk liikkui upealla katsekontaktilla (pari riemuloikkaa sallittakoon välissä), seisoi löysällä hihnalla handlerin edessä ja napitti silmiin. Ja arvatkaa tuliko sijoitusta pentuluokasta.. Ei.


Riesa seisoi samalla lailla, hievahtamatta ja välittämättä muista koirista. Se teki liikkumiset ravilla seuraten, katsekontaktissa ja pysähtyi saman tien seisomaan paikalleen kun pyydettiin. Sitä ei kiinnostanut kehässä mikään muu kuin oma handleri ja se teki kaiken ohjaajaansa varten. Tuliko sijoitusta isojen luokasta? Ei.

 

Silläkin uhalla, että kuulostan huonolta häviäjältä, on pakko ihmetellä mätsäreiden arvosteluperusteita. Joku on joskus sanonut, että mätsäreissä kyse on koiran ja esittäjän yhteistyöstä, siitä, että koiralla on kivaa oman ihmisensä kanssa ja että se osaa käyttäytyä oikein. Kumma vaan, tänäänkin sijoituksen sai koira, joka yritti käydä kehässäkin jokaisen nelijalkaisen päälle, ja koira, joka kyyristyi matalaksi tuomarin lähestyessä. Sijoitettuina oli myös koiria, jotka esitettiin virallisten näyttelyiden tapaan (mikä sinänsä on ihan ok, ollaanhan siellä harjoittelemassa oikeita näyttelyitä varten) hännästä ja kuonosta kiinni pitäen. Koirat eivät näyttäneet juurikaan nauttivan olostaan, saati sitten tekevänsä yhteistyötä ohjaajan kanssa.. 


En nyt sano, että juuri meidän koirien olisi pitänyt sijoittua (tai siis tottakai olisi!), mutta mukana oli muitakin, jotka oikeasti esiintyivät ja suorittivat ohjaajiensa kanssa (eivätkä vain roikkuneet hihnan/käsien varassa), mutta jäivät ilman palkintoja. Mätsäreihin mennään harjoittelemaan oikeita näyttelyitä varten, mutta siellä pitäisi arvostella nimenomaan koirien iloisuutta, ohjaajayhteistyötä ja vähän niitä käytöstapojakin. Olemme joskus sijoittuneet Riesan kanssa, vaikka koiraa ei kiinnostanut koko touhu yhtään eikä se juurikaan edes vilkaissut ohjaajaan. Silloin olin itsekin sitä mieltä, että palkinto meni väärään osoitteeseen. Siksi nykyään onkin erityisen harmillista käydä mätsäreissä, kun koira osaisi kulkea ja nauttii oikeasti ihmisen kanssa tekemisestä - eikä sitä palkita koskaan.

Onko kukaan muu samaa mieltä? (vai olenko vaan huono häviäjä..?)

Kuulalla on hieno uusi panta! Ostin tämän mintunvihreän timangi-ihanuuden Tallinnan reissulta, mutta nyt vasta pennun kaula on kasvanut vastaamaan pantaa. On meinaan magee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti