Viskiä ja villalehmiä

Glengoynen viskitislaamo

Viikonlopuksi saatiin taas vieraita! Isäni ja hänen naisystävänsä lensivät Glasgow'hun torstai-iltana ja viipyivät sunnuntai-aamuun. Vierailun päätarkoitus oli käydä tervehtimässä isän kaveriporukan pari vuotta sitten hankkimaa viskitynnyriä, jota kypsytellään Glengoynen viskitislaamossa seuraavat kahdeksan vuotta. Lähdin mukaan tislaamokierrokselle, vaikkei viski lempijuomiini kuulukaan. Tislaamo sijaitsee juuri ylämaan rajalla ja maisemat alkavat jo näyttää vähän jylhemmiltä ja komeammilta.

Kaikki tislaamolta tynnyrin tilanneet (eli Cask owners)  listattuna plakaateilla

"Poika" eli Kojootti Whiskey

Kiersimme koko tislaamon ja pääsimme perehtymään viskin valmistuksen saloihin. En tiennytkään, miten yksinkertainen valmistusprosessi lopulta onkaan!

Viskitynnyrivarasto

Maisteluhuoneessa. Saimme maistiaiset 10-ja 18-vuotiaista tislaamon omista viskeistä. En oikein osannut arvostaa niiden makua, joten tislaamon opas kävi erikseen minua varten hakemassa lasillisen 21-vuotiasta saadakseen minut vakuutettua viskin erinomaisuudesta. Se olikin aivan eri tavaraa ja maistui oikeasti ihan hyvälle. Tulee vaan aika kalliiksi, yksi pullo
maksaa n. 120 puntaa..

Loppuviikonloppu menikin Glasgow'ta kierrellessä, nähtävyyksiä katsellessa sekä syödessä ja juodessa. Piipahdimme mm. Botanic Gardensissa, suuressa sisäpuutarhahallissa, joka yllätti koollaan ja kasvivalikoimallaan. Kaikki kasvit eivät tietenkään näin talvella illeet kukassa, joten väriloisto on varmaan aivan toista kesäkuukausina, mutta hienon näköistä siellä oli nytkin. 

Sademetsäosasto, jossa aivan oikeasti satoi!

Aavikko-osasto

Sunnuntaina päätin lähteä vähän ulkoilemaan ja matkasin junalla kymmenen minuutin matkan Pollok Parkiin keskustan ulkopuolelle. Puisto on tunnettu ylämaan karjastaan ("karvalehmistä") ja Burrell Collection-museosta. Kiertelin pari tuntia puiston kävelyreiteillä ja kyllä sielu lepäsi linnun laulua kuunnellessa ja metsän tuoksuja haistellessa. Kotona tulee koirien kanssa kuljettua metsässä päivittäin, joten en ole tottunut tälläiseen kaupunkielämään. Betoniviidakon vastapainoksi oli mukava päästä välillä luonnon helmaan.

Puiston halki virtasi joki, jonka molemmilla puolilla laidunsi ylämaan karjaa.

Nuoret karvalehmät olivat todella uteliaita ja ystävällisiä. Ne tunkivat heti aidalle tervehtimään kun joku kulki ohi ja tykkäsivät kovasti myös rapsutuksista!

Nuorisolla oli koko ajan käynnissä joku pusku- tai painileikki ja välillä ne viilettivät hännät tötteröllä ympäri laidunta.

"Moi oon tosi söpö!"

Puistossa pidetään myös Clydesdale-työhevosia kärryajelutuskäyttöä varten. Hepat olivat karsinoissaan päivätorkuilla.

Pollok House, museorakennus

Retkilounas Burrell-kahvilassa: appelsiinikaakao ja täytetty croissant. Nam!

Crufts 2014

Perjantaina matkustin pitkään odottamaani tapahtumaan Birminghamiin: tietysti maailman suurimpaan koiranäyttelyyn, vuoden 2014 Cruftsiin. Matka junalla alkoi puoli viideltä aamulla ja kesti neljä ja puoli tuntia. Juna saapui suoraan näyttelypaikan, NEC:n (National Exhibition Centre) ovelle, joten paikalle pääseminen oli hyvin yksinkertaista.
Crufts on kyllä sellainen paikka, jossa koiraihminen tulee hulluksi. Näyttelypaikka koostuu viidestä eri hallista, joissa on näyttelykehien lisäksi älytön määrä myyntikojuja ja esittelykehiä erilaisille roduille, yhdistyksille ja aktiviteeteille. Alkuun kaikki tavara- koira- ja ihmispaljous oli vain hyvin hämmentävää, mutta pian olin aivan lumoissani ja olisin voinut viettää näyttelyssä koko viikonlopun. Harmikseni olin paikalla vain yhden päivän, ja jouduin lisäksi lähtemään kesken ryhmäkehien ehtiäkseni viimeiseen junaan.

Kaikista Britannian Kennelklubin hyväksymistä koirista oli näyttelyssä pienet esittelylokerot, joissa oli tavattavissa koiria ja niiden omistajia sekä kasvattajia. Kävin tietysti bulliboksilla nuoletuttamassa naamani. :)

Yleisnäkymää yhdestä halleista

Päivän tärkein tapahtuma (shoppailun lisäksi..) oli tietysti bullikehä. Löysin kehän laidalta tuttuja ja kehiä katsellessa olikin mukava vertailla ja arvostella koiria - ja ihan suomen kielellä. Bulleja oli ilmoitettu vähän alta 80. Emme olleet tuomarin kanssa aivan samaa mieltä päivän parhaasta uroksesta, mutta paras narttu oli ehdottomasti suosikkini. Kävin sen omistajan kanssa juttelemassa ja palluttelemassa koiraa kehätauolla. Omistaja oli todella mukava, ja tunsi Kuulan isän ja sen kasvattajan. Bullimaailma on pieni!

Bullimainen hetki omaa vuoroa odotellessa

Paras urospentu. Todella elämäniloinen kaveri!

Paras uros. Tämän parempaa kuvaa en siitä onnistunut saamaan..

Jännän värinen kaveri: päässä ei lainkaan merkkejä, keskellä selkää kämmenenkokoinen brindleläntti. Koira sijoittui luokassaan viidenneksi "kauneusvirheestään" huolimatta!

Paras bullterrieri: QUENTINHILL REBELICIOUS

Ostoksiakin tietysti tuli tehtyä, lisään niistä kuvia myöhemmin (en halua paljastaa tuliaisia ennen kuin saan annettua ne vastaanottajilleen). Kävin myös katsomassa agilityä (sekä joukkue- että yksilökipailuja) sekä koiratanssia (heelwork to music). Päivä oli pitkä, mutta erittäin antoisa!