Mätsäritunnelmia

Mätsärissä Kotkan Jumalniemessä. Molemmat koirat käyttäytyivät käsittämättömän hienosti! Kuula 7,5kk liikkui upealla katsekontaktilla (pari riemuloikkaa sallittakoon välissä), seisoi löysällä hihnalla handlerin edessä ja napitti silmiin. Ja arvatkaa tuliko sijoitusta pentuluokasta.. Ei.

Riesa seisoi samalla lailla, hievahtamatta ja välittämättä muista koirista. Se teki liikkumiset ravilla seuraten, katsekontaktissa ja pysähtyi saman tien seisomaan paikalleen kun pyydettiin. Sitä ei kiinnostanut kehässä mikään muu kuin oma handleri ja se teki kaiken ohjaajaansa varten. Tuliko sijoitusta isojen luokasta? Ei.

 

 

Silläkin uhalla, että kuulostan huonolta häviäjältä, on pakko ihmetellä mätsäreiden arvosteluperusteita. Joku on joskus sanonut, että mätsäreissä kyse on koiran ja esittäjän yhteistyöstä, siitä, että koiralla on kivaa oman ihmisensä kanssa ja että se osaa käyttäytyä oikein. Kumma vaan, tänäänkin sijoituksen sai koira, joka yritti käydä kehässäkin jokaisen nelijalkaisen päälle, ja koira, joka kyyristyi matalaksi tuomarin lähestyessä. Sijoitettuina oli myös koiria, jotka esitettiin virallisten näyttelyiden tapaan (mikä sinänsä on ihan ok, ollaanhan siellä harjoittelemassa oikeita näyttelyitä varten) hännästä ja kuonosta kiinni pitäen. Koirat eivät näyttäneet juurikaan nauttivan olostaan, saati sitten tekevänsä yhteistyötä ohjaajan kanssa.. 

 

En nyt sano, että juuri meidän koirien olisi pitänyt sijoittua (tai siis tottakai olisi!), mutta mukana oli muitakin, jotka oikeasti esiintyivät ja suorittivat ohjaajiensa kanssa (eivätkä vain roikkuneet hihnan/käsien varassa), mutta jäivät ilman palkintoja. Mätsäreihin mennään harjoittelemaan oikeita näyttelyitä varten, mutta siellä pitäisi arvostella nimenomaan koirien iloisuutta, ohjaajayhteistyötä ja vähän niitä käytöstapojakin. Olemme joskus sijoittuneet Riesan kanssa, vaikka koiraa ei kiinnostanut koko touhu yhtään eikä se juurikaan edes vilkaissut ohjaajaan. Silloin olin itsekin sitä mieltä, että palkinto meni väärään osoitteeseen. Siksi nykyään onkin erityisen harmillista käydä mätsäreissä, kun koira osaisi kulkea ja nauttii oikeasti ihmisen kanssa tekemisestä - eikä sitä palkita koskaan.

Onko kukaan muu samaa mieltä? (vai olenko vaan huono häviäjä..?)

 

Kuulalla on hieno uusi panta! Ostin tämän mintunvihreän timangi-ihanuuden Tallinnan reissulta, mutta nyt vasta pennun kaula on kasvanut vastaamaan pantaa. On meinaan magee!

Talvileikkejä

Vielä lumien lopullista sulamista odotellessa muutama kuva talvisista leikeistä. Bullikaksikko pääsi Maisa-dalmiksen kanssa rallailemaan ja hauskaa oli!

Riesa on päässyt myös kokeilemaan uutta hoitomuotoa, kraniosakraaliterapiaa. Tässä hoidossa vaikutetaan selkäytimen aivoselkäydinnesteen kautta koko kropan aineenvaihduntaan ja tasapainottamiseen. Riesalle on tehty kaksi hoitokertaa kahden viikon välein ja edistystä oli huomattavissa jo jälkimmäisellä kerralla. Koira ei ollut alkuunkaan niin jumissa kuin aloitettaessa; sen pahin ongelmakohta, ristiselkä, oli parempi kuin pitkään aikaan! Toivotaan että tällä hoidolla saataisiin sen selkäjumikierre katkaistua ja liikkuminen paranemaan.

Tähän mennessä tapahtunutta..

Viimeisestä blogimerkinnästä alkaa olla sen verran aikaa että olisi hyvä ehkä kerrata nopsasti tämänkin vuoden alkupään tapahtumia.

• Tammikuussa pääsimme Riesan kanssa esimerkkikoirakoksi viettiseminaariin. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja lisää treenimotivaatiota!

•   Kävimme helmikuussa näyttelyreissulla Tallinnassa koko poppoo. Riesa lopetti näyttelyuransa ja Kuula aloitti omansa tällä matkalla. Koko reissu meni mainiosti, koirat käyttäytyivät hyvin ja hauskaa oli. Menestystäkin saatiin: Kuula oli terriereiden erikoisnäyttelyn BIS3-pentu! Riesa joutui valitettavasti tyytymään PU2- ja PU3-sijoihin, eikä se näin ollen napannut haussa olleita CACIBeja.

• Kuulan veli Rollo pistäytyi hoidossa vajaan viikon ajan. Bullikolmikko tuli mainiosti toimeen keskenään, emmekä olisi välttämättä olleet valmiit luopumaan penikasta omistajan hakiessa sitä kotiin..

 

• Ikäviäkin tapahtumia oli tietysti (kuten aina Riesan kohdalla..). Ensin se teloi hangessa juostessaan oikean takajalan anturan, josta irtosi oikein kunnon köntti. Ilmeisesti kipeän tassun takia konkatessa saman jalan akillesjänne ärtyi ja aiheutti oikein ärhäkän jännetupen tulehduksen. Jalka oli pitkään turvoksissa ja kipeä, mutta lähti onneksi ab-kuurilla paranemaan.

• Riesa kastroitiin maaliskuussa. Vaikutukset näkyvät jo selkeästi: lenkillä tavattu juoksuinen narttu ei aiheuttanut minkäänlaisia reaktioita. Myös ruoka on alkanut kiinnostaa Riesaa paljon enemmän. Se myös keskittyy paljon paremmin treenatessa ja tekee yhteistyötä äärimmäisen mielellään. Mamman pikku palvelusbulli <3

Vuosikertomus 2012

Mitäs kaikkea meille tapahtuikaan viime vuonna? Tässä pieni kertaus ja katsaus viime vuoden kohokohtiin!

• Riesasta tuli Suomen Muotovalio alkukesästä Joensuun reissulla. Kaksipäiväisestä näyttelystä saaliina kaksi ROP-sijaa ja kasa palkintoja. 

•  
  Loppukesästä kovan onnen koiramme Riesa satutti korvansa ja joutui verikorvan tyhjennysleikkaukseen. Kolmisen viikkoa se kulki korva teipillä pään päälle rullattuna, mutta onneksi korva palautui täysin ennalleen.

• Ostimme oman talon! Uusi kotimme on paritalon puolikas, jossa on kivasti laitetut sisätilat ja iso oma piha. Pääsimme aika vähällä remontoimisella, hieman maalailtiin pintoja ja pystytettiin aita pihan ympärille.

• Edustimme Riesan kanssa Kotkan pelastuskoirayhdistystä Meripäiväparaatissa. Mielenkiintoinen kokemus!

•  
   Riesa läpäisi pelastuskoirakokeen (haun pimeäosuuden) Suomen ensimmäisenä bullterrierinä. Huippuhyvä suoritus! 

• Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: Kuula liittyi perheeseemme marraskuussa 2012. Pörhäkkä raitapaita on tuonut kotiimme vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta olemme kaikki, Riesa mukaan lukien, täysin myytyjä uudesta pikkutytöstä.
  
  
  
  

Maisemanvaihdos

Kuten aika moni muukin, jätimme Vuodatuksen kaikkine teknisine ongelmineen taaksemme ja säntäsimme uudelle blogipohjalle. Ulkoasut sun muut ovat vielä täysin kesken, mutta ehkäpä uusi (toivottavasti toimiva) blogi antaa lisäpotkua päivittelylle ja kirjoittelen vähän useammin.

Maaliskuu toi muitakin muutoksia elämäämme; Riesa on nyt ruuna. Jatkuva narttujen perään haikailu, lähes hysteerinen hajujen perässä juokseminen ja muukin epäsopiva käytös on toivottavasti nyt historiaa. Yksi toivottu muutos on ainakin takuuvarma: bullimme eivät lisäänny keskenään. 

Suunnitelmia keväälle ja alkukesälle on taas kasapäin. Kuula aloittaa näyttelyuransa todenteolla parilla pentuluokalla ja kesäkuussa suunnataan jo junioreihin. Riesalle taas ei ole enää paikkaa näyttelykehissä, sen sijaan se saakin keskittyä loistamaan muiden harrastusten parissa. Pelastuskoirakokeisiin mennään aivan varmasti, muutkin lajit ovat harkinnassa.