Kesän alun kuulumiset

Kesäkuu toi tullessaan suuria muutoksia koko laumamme elämään. Sain opiskeluni päätökseen ja valmistuin ensihoitajaksi toukokuun lopussa. Minulle tarjoutui loistava työtilaisuus Kanta-Hämeen Pelastuslaitokselta ja joutumatta juurikaan harkitsemaan otin työpaikan vastaan. Tämähän tiesi luonnollisesti sitä, että pakkasimme kimpsut ja kampsut ja muutimme vanhoille kotinurkillemme Hämeenlinnaan. Riesahan on ensimmäisen elinvuotensa asunut Hämeenlinnassa, mutta Kuula liittyi porukkaamme vasta Kotkan aikoina ja joutuu näin ollen totuttelemaan uuteen kotikaupunkiin. Uusi kotimme on rivitalossa rauhallisella, vasta rakennetulla asuinalueella metsän ja peltojen ympäröimänä. Asuntoomme kuuluu pieni piha ja terassi, mutta kunnon aitojen puutteessa koirat joutuvat ulkoilemaan kytkettynä pihallakin. Hyvin otukset ovat uuteen kotiin sopeutuneet ja tehneet tuttavuutta uusiin kavereihin (joita naapurustossamme kyllä riittää!). Näissä kuvissa vielä Kuula vanhojen kamujensa Mersun ja Pikin kanssa Kotkan maastoissa.

Blogin päivitys on jäänyt kaikessa muuttohässäkässä (ja internet-yhteyden saamisessakin kesti operaattorilla taas luvattoman pitkään..) mutta yritän tässä koostaa loppukevään ja alkukesän tapahtumat ajan tasalle.

Toukokuussa agilitymuhkumme Kuula osallistui Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssille. Ensin perehdyimme hyppytekniikkaan ja hypyn eri vaiheisiin teoriassa. Sen jälkeen viikonloppuun oli varattu kaikille koirille useampi oma hyppytreenihetki, jossa niiden suoritusta arvioitiin teorian pohjalta. Alkuun Kuulan tekniikka vaikutti kovin puutteelliselta, sillä esteiden ollessa liian helppoja koira jätti ponnistamisen kokonaan etuosansa varaan. Hypynhän tulisi alkaa painonsiirrolla takaosalle ja jatkua pyöreästi selän läpi, jonka jälkeen etuosan tehtävänä on vaimentaa alastulo. Kun Kuulalle laitettiin perustekniikkasarjaan vähän haastetta leventämällä esteitä, se alkoi tehdä oikeaoppisia painonsiirtoja ja selvisi tehtävistä kiitettävästi. Medi-kokoiset 45-50cm esteet se suoritti tasapainoisella ja riittävällä tekniikalla. Harmittelimmekin taas yhdessä kouluttajan kanssa Kuulan kokoa suhteessa sen rakenteeseen; maksi-esteitä se ei pysty suorittamaan turvallisesti. Kuula sai myös kehuja asenteestaan ja kiltistä luonteestaan. Neiti käyttäytyikin moitteettomasti koko viikonlopun! Videolla näyte korkeuden arviointi -hyppysarjasta.

Kesäkuun puolivälissä molemmat munapäät pääsivät pitkästä aikaa näyttelykehiin. Bullterriereiden epävirallinen erikoisnäyttely järjestettiin Hauholla 13.-14.6. Sateinen ilma vähän lannisti näyttelytunnelmaa, mutta koirien hyvä esiintyminen lämmitti mieltä. Riesa oli vanhempien valiourosten (4-7v) luokan neljäs oikein hyvällä arvostelulla. Kuulan kehävuoron aikana sade yltyi ja epäilin, etten saa hienohelmaa lainkaan liikkeelle. Yllättävää kyllä, Kuula oli suorastaan villi. Se oli koko ajan lentoon lähdössä, enkä voinut juoksuttaa sitä kovin reippaasti räjähtämisen pelossa. Neiti Kuula kaksi-vee on myös oppinut, kuinka mennä käskystä maahan ja se esitti tätä uutta temppuaan koko arvostelun ajan. Seisoi se paikallaan ehkä kolme sekuntia koko aikana.. Valionarttujen luokasta ei irronnut sijoitusta, sillä tuomari kaipasi Kuulaan lisää voimaa ja massaa. Muuten arvostelu oli oikein positiivinen.

Riesan kanssa sadetta pitämässä erkkarissa

Kesäkuun lopussa Kuula pääsi kasvattajan matkassa näyttelyreissulle Pietariin. Tuliaisina oli mukavasti Venäjän muotovalion arvo sijoituksella PN2, SERT, vara-CACIB. Toivottua kolmatta kv-sertiä ei siis herunut, mutta uusi yritys on luvassa Ruotsissa Tvååkerissa parin viikon päästä. Riesankin kanssa lähdemme reissuun 18.-20.7. Ruotsin Köpingiin kv-näyttelyyn kokeilemaan onneamme. Matkakumppaniksi lähtee Kuulan sisko Rudy omistajineen.

Muiden harrastusten kanssa olemme olleet toistaiseksi tauolla. Tutkiskelemme rauhassa Hämeenlinnan seudun koiraseurojen tarjontaa ja mietiskelemme, mitä jatkossa haluamme puuhata. Riesalla tosin jatkuu harrastustoiminta taas heinäkuussa saatuamme paikan rallytokon avo-tasoisesta ryhmästä Janakkalan koirakerhossa. On mukavaa päästä kokeilemaan rallailua ihan ohjatuissa treeneissä; tähän mennessä olemme harjoitelleet vain itsenäisesti. Yritän saada loppukesästä Riesalle paikan rallytoko-kokeisiin ja lähdemme metsästämään viimeistä alokasluokan tulosta voidaksemme siirtyä seuraavaan luokkaan. Olen myös aloittelemassa agilityn treenaamista uuden kumppanin kanssa. Saan käyttööni serkkuni käyttölinjaisen labbisnartun Tyynen ja lähdemme tavoittelemaan kisauraa lajin parissa. Kuulan treenaaminen hoituu siinä sivussa, ja varmasti huvittelemme välillä joissain epävirallisissa kisoissakin.

Rally-Toko-kisat, Lahti

Starttasimme Riesan kanssa Rally-Toko-kisoissa Lahdessa ALO-luokassa 2.5. Rata oli mukavasti suunniteltu, eikä sisältänyt pelkäämiäni juoksuosuuksia (sepä olisikin ollut kaunista katsottavaa..). Kuten aiemmillakin radoillamme on käynyt, Riesa ei alkuun keskittynyt lainkaan suoritukseen. Se on aina hyvin kuulolla vuoroa odotellessa, mutta lähtökyltille siirtyessämme sen katse alkaa harhailla ja keskittyminen herpaantua. Yleensä alan itse jännittää vasta tässä vaiheessa ja ohjaajaherkkä Riesa vaistoaa sen saman tien ja alkaa rauhoitella minua haistelemalla maata ja vilkuilemalla ympärilleen. Sen käytöshän ei suinkaan toimi toivotulla tavalla, sillä hermostun vain lisää kun huomaan ettei koira vaikuta keskittyvän. Näin ollen alkuratamme sisältää aina enemmän tai vähemmän hortoilua ja sekoilua, kunnes saamme molemmat itsemme kasaan.

Ensimmäisten kylttien aikana jouduin uusimaan heti yhden tehtävän Riesan hortoilessa kokonaan kyltistä ohi. Seuraavallakin tehtävällä se harhaili minne sattui, mutta päätin säästää yhden uusinnan tulevia katastrofeja varten. Tämän jälkeen se alkoi kuunnella ja saimme aikaiseksi melko hyvän loppuradan. Yksittäisiä pistemenetyksiä tuli taluttimen kiristymisestä ja siitä, kun Riesa hyppäsi minua vasten sivulle tullessaan. Yhteensä saimme 88 pistettä, eli enemmän kuin viime kerralla. Pisteiden valossa melko hyvä suoritús, muuten en oikein ollut tyytyväinen yhteistyöhömme. Loppu meni tosin oikein hyvään malliin. Seuraavissa kisoissa olisi siis koulutustunnuksen haku edessä, katsotaan mihin sitä seuraavaksi ilmoittaudutaan.

Kisapaikalla oli tarjolla myös vapputeemainen möllirata, jonka menin molempien koirien kanssa. Riesa suoritti tämän jälkimmäisen radan rauhallisen eleettömästi, hyvin pienin virhein. Saimme pistemääräksi oikein hyvät 96.

Myös kisamaskotti-Kuula pääsi siis rallailemaan, vaikka sen kanssa ei ole juuri lajia harjoiteltukaan. Tämä taisi olla ensimmäinen rata, joka sen kanssa on koskaan suoritettu. Kuulalla oli hyvä meininki päällä, häntä heilui koko suorituksen ajan. Yllättävän hyvin sekin pystyi meluisassa hallissa keskittymään ja teki todella kauniita pätkiä hienossa katsekontaktissa. Mahtuihan mukaan myös alkuradan hillitön bullihepulikin, jonka vuoksi jouduin uusimaan heti kolmannen kyltin. Kuula sai kehuja iloisesta esiintymisestään ja kokonaiset 90 pistettä, vaikka kaikkia kylttien tehtäviä ei ole sille edes opetettu. Täytyy ehkä alkaa treenata senkin kanssa enemmän!

Loppukuun kuulumisia

Loppukuuhun on mahtunut muutama mainitsemisen arvoinen tapahtuma. Riesa pääsi esiintymään isännän kanssa Haminan match show'hun Mies ja koira- luokkaan. Bullikkamme esintyikin oikein edukseen ja kulki selvästi parhaiten koko porukasta. Ihmetyksemme olikin suuri, kun parivaljakko sijoittui vasta neljänneksi - ehkäpä tässä luokassa haettiin vähän vähemmän ammattimaista esiitymistä, mene ja tiedä. Hauskaa Riesalla oli ainakin ja se on pääasia.

Valitettavasti oma automme jäi pari viikkoa sitten jäähdytinvian vuoksi telakalle ja saimme lainaksi ei-farmari-mallisen auton, jossa koirat joutuivat totuttelemaan takapenkillä vöissä matkustamiseen. Isomman ongelman tosin tällä hetkellä aiheuttaa auton manuaalivaihteisto, sillä leikattu jalkani ei vielä sovellu kytkimen käyttöön. Koirien treenaaminen ja muu paikasta toiseen kulkeminen onkin nyt vähentynyt, sillä tarvitsen aina jonkun mukaan kuskiksi liikkeelle lähtiessäni.

Riesa pääsi huhtikuun lopulla myös kevätretkelle Hyvinkään koirakylpylään labbis-kaveri Mersun kanssa. Olemme käyneet uimalassa aiemminkin ja Riesa on tykästynyt hommaan ihan tosissaan. Se juoksee altaaseen oma-aloitteisesti ja hakee palloa väsyksiin asti. Koirille oli varattu koko allas puoleksi tunniksi ja ne saivat kulkea vapaasti altaaseen ja pois koko ajan. Kotimatkalla takapenkillä oli melko väsynyt uimamaisterikaksikko. Ohessa muutama kökkö kännykkäräpsy reissusta.

Kuulalla oli vähän rauhallisemmat pari viikkoa. Se katkaisi kyntensä hepuloidessaan jo reilu kuukausi sitten ja alkuun näytti, että paraneminen on hyvässä vauhdissa. Käytin sen lääkärissä ikeneen tulleen liikakasvun vuoksi ja samalla rauhoituksella huomattiin, ettei kynsi ollutkaan parantunut. Se oli pitkälle halki ja haljennutta osaa poistettaessa kynnestä pursusi märkää. Kynsi leikattiin sitten niin pitkälle, että saatiin tervettä materiaalia esiin ja jäljelle jäänyt pätkä poltettiin. Kuula sai matkaan sitten myös ab-kuurin.

Kävimme isolla porukalla risteilyllä viime viikonloppuna. Bullipartio heivattiin siksi aikaa tuttuun hoitolaan, jossa kaverukset viihtyivät edellisenkin kerran tapaan oikein hyvin. Tukholman tuliaisina koirat saivat ihanan pehmo-vaakun, josta riitti viihdykettä muutaman päivän ajan. Lelu oli oikeastaan saman tien kappaleina, mutta irtonaiset osatkin innostivat riehakkaisiin leikkeihin.

Riesan hartaudella odotettu Kaverikoira-huivi saapui vihdoin. Nyt kaveribulli saakin edustaa hoivakotikeikoilla oikein virallisessa asussa!

Tänä viikonloppuna Riesalla on edessä toinen virallinen rally-toko-startti Lahdessa. Treeni on ollut melko pätkittäistä oman terveystilanteeni vuoksi, mutta alokasluokan temppujen pitäisi olla koiralla hyvin hallussa. Pientä muistinvirkistystreeniä on tietysti otettu alle parin viikon ajan.

Varustepostaus vol. 2: Pannat ja hihnat

Täältä löytyy edellinen varustepostaus koirien takeista ja muista asusteista. Tässä pari lisäystä takkikokoelmaan, sen jälkeen sukellammekin hirviöiden hallintavälineisiin eli pantoihin ja hihnoihin.

Kuula sai talvella kaksi uutta Doxstasy-merkkistä fleece-takkia raitapyllynsä lämmittimiksi. Ensin tilattu leopardikuvioinen huppari oli aivan liian kireä eikä mennyt edes kiinni. Kaverini Sarianne tuunasi tähänkin levikkeen (ja vielä samalla kankaalla kuin Riesan sadepukukin) ja nyt pusakka mahtuu päälle. Pinkkiruudullinen asu taas on täysin sopiva ja istuu Kuulan päälle kuin valettu. Tämä puku onkin päässyt lähes päivittäiseen käyttöön.

Tässä ylemmässä kuvassa näkyy kaksikon eniten käytetyt pannat. Molemmilla on nahkainen, ketjulla varustettu puolikurkkari kaulassa lähes joka lenkillä. Pannat on helppo ja nopea pujottaa kaulaan ja niillä saa tarvittaessa vähän reippaammankin kontaktin koiraan. Kuulan panta on Hollolan Nahkapajalta mittatilauksena, sisäpuoli on herkullisen pinkkiä pehmeää nahkaa. Riesan pannan merkkiä en edes muista, se on jo nelisen vuotta vanha ja kestää edelleen. Molemmissa pannoissa on tähtikuvioidut nimilaatat, joista löytyy omistajan puhelinnumero.

Jos edelliset olivat jokapäiväiset "edustuspannat", nämä seuraavat ovat jokapäiväiset rytöpannat. Skotlannista ostamani nyloniset pistolukkopannat laitetaan kaulaan aina, kun koirat päästetään irti. Pannoista on helppo napata kiinni ja ne pysyvät kaulassa hurjemmassakin menossa. Ne eivät myöskään kavahda kastumista tai likaantumista. Näistäkin pannoista löytyy puhelinnumeroilla varustetut nimilaatat.

Nämä pannat punoin itse paracord-narusta viime talvena. Riesan pannan väritys on violetti-neonvihreä-musta, Kuulan pirtsakka oranssi-keltainen. Suunnitelmissa on käyttää näitä vetimiä rally-tokoillessa.

Riesan ketjupanta, joka on kaulassa aina toko-treeneissä.

Riesan superpaksu nahkainen niittipanta, jonka ostin sille jo ihan vauva-aikoina. Aika kauan saatiin odottaa, että koiran kaula kasvoi kaulapannan mittoihin. Aika harvoin tämä panta pääsee käyttöön, mutta se kaivetaan esiin aina, kun tarvitaan vähän tukevampaa kaulainta.

Tässä kuvassa näkyy Riesan hakuhommissa käyttämä Hurtan Lifeguard-panta. Tämän pannan huono puoli on sen löystyminen, mutta vapaana ollessa se ei pääse muodostumaan ongelmaksi.

Sitten Kuulan kaulapantoihin. Tämä pinkki Showmasterin pehmopanta on Kuulalla agilitykäytössä. Se on helppo nykäistä kaulaan radalle mennessä ja taas lassota koira takaisin suorituksen jälkeen. Olen niin tyytyväinen, että sain narttukoiran, jolle voi hamstrata vaaleanpunaisia varusteita..

Kuvassa hieman huonosti erottuva mintunvihreä bling bling-panta tarttui mukaan Tallinnan reissulta. Tämä on mukavan tukeva kaulassa ja edustavan näköinenkin.

Molemmilta otuksilta löytyy omat valjaat. Riesan perusvaljaat ovat harvoin käytössä enkä niitä jaksanut kaivaa esiin kuvaamista varten. Ylemmässä kuvassa kuitenkin vetovaljaat, joita aiemmin käytettiin ahkerastikin lenkkeillessä. Nykyään valjaat ovat jääneet kaapin pohjalle, koska Riesaa ei viitsi terveystilanteensa vuoksi vedättää eikä Kuula suostu vetämään. Vetovaljaat ovat Riesallekin hieman liian pitkät, vaikka niitä uusina suutarilla lyhennytettiinkin. Bullit ovat hankalan mallisia otuksia, ne kun ovat rintamuksesta tosi leveitä mutta kropaltaan siihen nähden lyhyitä.
Kuulan valjaat ovat Hurtan perus-Y-valjaat, jotka neiti saa yllensä reippaammilla lenkeillä. Valjaat tuppaavat varsinkin kastuessaan hankaamaan mahanalustaa, joten pehmustetummat mallit ovat haussa.

Tässä vielä Riesan treenikamppeet. Ylemmät valjaat ovat hakukäyttöön. Huomaa selkään kiinnitetty karhunkello, joka kertoo koiran liikkeistä vaikkei sitä aina maastossa näkyisikään.
Alemmat ovat jälkivaljaat, jotka hyvän säädettävyytensä myötä sopivat molemmille koirille. Valjaisiin on tukeva nojata jäljestäessä.

Sitten vuorossa ovat hihnat. Näitä ylemmän kuvan Hurtan nahkaremmejä meillä on kaksi kappaletta ja ne ovat käytössä päivittäin. Älyttömän hyvä hihna käteen, ei luista eikä hierrä.

Tässä Riesan fleksi ja toko-treeneissä käytettävä metrinen grippiliina. Olen aina ollut jotenkin fleksivastainen, mutta mielipiteeni on pikkuhiljaa alkanut muuttua. Riesa on todella mukava lenkittää fleksissä, jos se on yksinään matkassa. Se saa enemmän vapautta touhottaa ympäriinsä, mutta kuuliaisena piskinä sen saa helposti kutsuttua takaisin vierelle.

Uusimmat hankintani ovat esiteltyinä tässä ylemmässä kuvassa. Tilasin molemmille treenikäyttöön kahden metrin mittaiset grippihihnat, iloisen pirteissä väreissä tietysti!

Näin meillä säilytetään päivittäin käytettävät pannat ja hihnat. Eteisen hirvinaulakko on aarteeni, joka mauttomuudellaan täydentää sisustuksen kuin sisustuksen.

Sunnuntain puistoilua

Oma polveni on taas parin päivystysreissun kautta suurimmaksi osaksi käyttökiellossa, joten koirien kanssa touhuaminen on toistaiseksi jäänyt aika vähälle. Sunnuntai-aamupäivän kunniaksi könysin itseni kuitenkin autoon ja hurautimme koirapuistolle riehumaan. Tai koirat ja Jere riehuivat, itse katselin vieressä ja väistelin sinkoilevia koiria..

Kuula löysi puistosta ihanan rätin, jonka kanssa saatiinkin kunnon vetoleikit aikaan. Riesalla oli mukana pallo, joten se ei välittänyt ympäröivästä maailmasta enää lainkaan. Se on kyllä niin pallohullu otus, ettei mikään muu mene tärkeysjärjestyksessä pallon ohi. Riesa myös tykkää kaikista eniten leikkiä pallolla yksinään; se heittelee sitä itselleen, kanniskelee sitä ympäriinsä ja on iloinen. Kyllähän se pallon hakee, jos sitä heittää, mutta ei se sitä takaisin heitettäväksi tuo.

Kuula kiskoo kaikilla voimillaan, Riesa kulkee vain rauhallisesti pallonsa kanssa ohitse.

Bullimme eivät ole koirapuistokoiria sanan varsinaisessa merkityksessä. Emme mene puistoon, jos siellä on muita, ainakaan molempien koirien kanssa. Kuula voisi vielä sujahtaakin vieraaseen porukkaan, mutta Riesa ei osaa käyttäytyä pienessä tilassa vieraiden (eikä aina tuttujenkaan) koirien kanssa. Lenkillä sitä voi pitää vapaana valikoitujen kavereiden kanssa, kun koko ajan edetään ja liikutaan, mutta porukan pysähtyessä se alkaa kiusata, närppiä ja haastaa riitaa. Riesa myös kiihtyy vapaana juoksemisesta sen verran, että muilta koirilta saattaa tulla sanomista sen rajuista otteista. Bulliherraamme ei myöskään voi laskea vapaaksi muiden kanssa, jos pikkusisko on mukana, sillä silloin se tulkitsee tilanteet helposti väärin ja alkaa puolustaa Kuulaa. Kuula on onneksi ollut ainakin tähän asti hyvin sosiaalinen ja tulee juttuun kaikenlaisten koirien kanssa. Se pitää meteliä ja räyhää remmissä, mutta tutustumaan päästyään se on kaikkien kaveri.

Käymme silloin tällöin tyhjissä puistoissa ja annamme tilaa, jos joku haluaa tulla sekaan. Tänään kahteen osaan jaetun aitauksen toisella puolella oli porukkaa, joiden kanssa viriteltiin vähän leikkiäkin aidan läpi.

Hetulat heiluen pallon perään!

Palloleikeissä kärsinyt kärsä

Olin ottanut mukaan pussillisen ei-niin-tuoretta leipää aina puiston vieressä norkoileville sorsille, mutta tällä kertaa paikalla oli vain yksi sorsapariskunta ja noin kolmekymmentäseitsemäntuhatta lokkia. Päivän luontodokumenttipläjäys saatiin, kun sorsat, lokit ja varikset kamppailivat leivänpaloista. Harmi, ettei kamera ollut silloin enää valmiudessa, kun maailman suurin kuningasmerikeisarilokki tuli nappaamaan kokonaisen ruisleivän ja liiteli ylväästi pois.