sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Viskiä ja villalehmiä

Glengoynen viskitislaamo
Viikonlopuksi saatiin taas vieraita! Isäni ja hänen naisystävänsä lensivät Glasgow'hun torstai-iltana ja viipyivät sunnuntai-aamuun. Vierailun päätarkoitus oli käydä tervehtimässä isän kaveriporukan pari vuotta sitten hankkimaa viskitynnyriä, jota kypsytellään Glengoynen viskitislaamossa seuraavat kahdeksan vuotta. Lähdin mukaan tislaamokierrokselle, vaikkei viski lempijuomiini kuulukaan. Tislaamo sijaitsee juuri ylämaan rajalla ja maisemat alkavat jo näyttää vähän jylhemmiltä ja komeammilta.

Kaikki tislaamolta tynnyrin tilanneet (eli Cask owners)  listattuna plakaateilla

"Poika" eli Kojootti Whiskey

Kiersimme koko tislaamon ja pääsimme perehtymään viskin valmistuksen saloihin. En tiennytkään, miten yksinkertainen valmistusprosessi lopulta onkaan!

Viskitynnyrivarasto

Maisteluhuoneessa. Saimme maistiaiset 10-ja 18-vuotiaista tislaamon omista viskeistä. En oikein osannut arvostaa niiden makua, joten tislaamon opas kävi erikseen minua varten hakemassa lasillisen 21-vuotiasta saadakseen minut vakuutettua viskin erinomaisuudesta. Se olikin aivan eri tavaraa ja maistui oikeasti ihan hyvälle. Tulee vaan aika kalliiksi, yksi pullo
maksaa n. 120 puntaa..

Loppuviikonloppu menikin Glasgow'ta kierrellessä, nähtävyyksiä katsellessa sekä syödessä ja juodessa. Piipahdimme mm. Botanic Gardensissa, suuressa sisäpuutarhahallissa, joka yllätti koollaan ja kasvivalikoimallaan. Kaikki kasvit eivät tietenkään näin talvella illeet kukassa, joten väriloisto on varmaan aivan toista kesäkuukausina, mutta hienon näköistä siellä oli nytkin. 





Sademetsäosasto, jossa aivan oikeasti satoi!

Aavikko-osasto
Sunnuntaina päätin lähteä vähän ulkoilemaan ja matkasin junalla kymmenen minuutin matkan Pollok Parkiin keskustan ulkopuolelle. Puisto on tunnettu ylämaan karjastaan ("karvalehmistä") ja Burrell Collection-museosta. Kiertelin pari tuntia puiston kävelyreiteillä ja kyllä sielu lepäsi linnun laulua kuunnellessa ja metsän tuoksuja haistellessa. Kotona tulee koirien kanssa kuljettua metsässä päivittäin, joten en ole tottunut tälläiseen kaupunkielämään. Betoniviidakon vastapainoksi oli mukava päästä välillä luonnon helmaan.


Puiston halki virtasi joki, jonka molemmilla puolilla laidunsi ylämaan karjaa.


Nuoret karvalehmät olivat todella uteliaita ja ystävällisiä. Ne tunkivat heti aidalle tervehtimään kun joku kulki ohi ja tykkäsivät kovasti myös rapsutuksista!


Nuorisolla oli koko ajan käynnissä joku pusku- tai painileikki ja välillä ne viilettivät hännät tötteröllä ympäri laidunta.

"Moi oon tosi söpö!"


Puistossa pidetään myös Clydesdale-työhevosia kärryajelutuskäyttöä varten. Hepat olivat karsinoissaan päivätorkuilla.

Pollok House, museorakennus

Retkilounas Burrell-kahvilassa: appelsiinikaakao ja täytetty croissant. Nam!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti