Loppukuun kuulumisia

Loppukuuhun on mahtunut muutama mainitsemisen arvoinen tapahtuma. Riesa pääsi esiintymään isännän kanssa Haminan match show'hun Mies ja koira- luokkaan. Bullikkamme esintyikin oikein edukseen ja kulki selvästi parhaiten koko porukasta. Ihmetyksemme olikin suuri, kun parivaljakko sijoittui vasta neljänneksi - ehkäpä tässä luokassa haettiin vähän vähemmän ammattimaista esiitymistä, mene ja tiedä. Hauskaa Riesalla oli ainakin ja se on pääasia.

Valitettavasti oma automme jäi pari viikkoa sitten jäähdytinvian vuoksi telakalle ja saimme lainaksi ei-farmari-mallisen auton, jossa koirat joutuivat totuttelemaan takapenkillä vöissä matkustamiseen. Isomman ongelman tosin tällä hetkellä aiheuttaa auton manuaalivaihteisto, sillä leikattu jalkani ei vielä sovellu kytkimen käyttöön. Koirien treenaaminen ja muu paikasta toiseen kulkeminen onkin nyt vähentynyt, sillä tarvitsen aina jonkun mukaan kuskiksi liikkeelle lähtiessäni.

Riesa pääsi huhtikuun lopulla myös kevätretkelle Hyvinkään koirakylpylään labbis-kaveri Mersun kanssa. Olemme käyneet uimalassa aiemminkin ja Riesa on tykästynyt hommaan ihan tosissaan. Se juoksee altaaseen oma-aloitteisesti ja hakee palloa väsyksiin asti. Koirille oli varattu koko allas puoleksi tunniksi ja ne saivat kulkea vapaasti altaaseen ja pois koko ajan. Kotimatkalla takapenkillä oli melko väsynyt uimamaisterikaksikko. Ohessa muutama kökkö kännykkäräpsy reissusta.

Kuulalla oli vähän rauhallisemmat pari viikkoa. Se katkaisi kyntensä hepuloidessaan jo reilu kuukausi sitten ja alkuun näytti, että paraneminen on hyvässä vauhdissa. Käytin sen lääkärissä ikeneen tulleen liikakasvun vuoksi ja samalla rauhoituksella huomattiin, ettei kynsi ollutkaan parantunut. Se oli pitkälle halki ja haljennutta osaa poistettaessa kynnestä pursusi märkää. Kynsi leikattiin sitten niin pitkälle, että saatiin tervettä materiaalia esiin ja jäljelle jäänyt pätkä poltettiin. Kuula sai matkaan sitten myös ab-kuurin.

Kävimme isolla porukalla risteilyllä viime viikonloppuna. Bullipartio heivattiin siksi aikaa tuttuun hoitolaan, jossa kaverukset viihtyivät edellisenkin kerran tapaan oikein hyvin. Tukholman tuliaisina koirat saivat ihanan pehmo-vaakun, josta riitti viihdykettä muutaman päivän ajan. Lelu oli oikeastaan saman tien kappaleina, mutta irtonaiset osatkin innostivat riehakkaisiin leikkeihin.

Riesan hartaudella odotettu Kaverikoira-huivi saapui vihdoin. Nyt kaveribulli saakin edustaa hoivakotikeikoilla oikein virallisessa asussa!

Tänä viikonloppuna Riesalla on edessä toinen virallinen rally-toko-startti Lahdessa. Treeni on ollut melko pätkittäistä oman terveystilanteeni vuoksi, mutta alokasluokan temppujen pitäisi olla koiralla hyvin hallussa. Pientä muistinvirkistystreeniä on tietysti otettu alle parin viikon ajan.

Varustepostaus vol. 2: Pannat ja hihnat

Täältä löytyy edellinen varustepostaus koirien takeista ja muista asusteista. Tässä pari lisäystä takkikokoelmaan, sen jälkeen sukellammekin hirviöiden hallintavälineisiin eli pantoihin ja hihnoihin.

Kuula sai talvella kaksi uutta Doxstasy-merkkistä fleece-takkia raitapyllynsä lämmittimiksi. Ensin tilattu leopardikuvioinen huppari oli aivan liian kireä eikä mennyt edes kiinni. Kaverini Sarianne tuunasi tähänkin levikkeen (ja vielä samalla kankaalla kuin Riesan sadepukukin) ja nyt pusakka mahtuu päälle. Pinkkiruudullinen asu taas on täysin sopiva ja istuu Kuulan päälle kuin valettu. Tämä puku onkin päässyt lähes päivittäiseen käyttöön.

Tässä ylemmässä kuvassa näkyy kaksikon eniten käytetyt pannat. Molemmilla on nahkainen, ketjulla varustettu puolikurkkari kaulassa lähes joka lenkillä. Pannat on helppo ja nopea pujottaa kaulaan ja niillä saa tarvittaessa vähän reippaammankin kontaktin koiraan. Kuulan panta on Hollolan Nahkapajalta mittatilauksena, sisäpuoli on herkullisen pinkkiä pehmeää nahkaa. Riesan pannan merkkiä en edes muista, se on jo nelisen vuotta vanha ja kestää edelleen. Molemmissa pannoissa on tähtikuvioidut nimilaatat, joista löytyy omistajan puhelinnumero.

Jos edelliset olivat jokapäiväiset "edustuspannat", nämä seuraavat ovat jokapäiväiset rytöpannat. Skotlannista ostamani nyloniset pistolukkopannat laitetaan kaulaan aina, kun koirat päästetään irti. Pannoista on helppo napata kiinni ja ne pysyvät kaulassa hurjemmassakin menossa. Ne eivät myöskään kavahda kastumista tai likaantumista. Näistäkin pannoista löytyy puhelinnumeroilla varustetut nimilaatat.

Nämä pannat punoin itse paracord-narusta viime talvena. Riesan pannan väritys on violetti-neonvihreä-musta, Kuulan pirtsakka oranssi-keltainen. Suunnitelmissa on käyttää näitä vetimiä rally-tokoillessa.

Riesan ketjupanta, joka on kaulassa aina toko-treeneissä.

Riesan superpaksu nahkainen niittipanta, jonka ostin sille jo ihan vauva-aikoina. Aika kauan saatiin odottaa, että koiran kaula kasvoi kaulapannan mittoihin. Aika harvoin tämä panta pääsee käyttöön, mutta se kaivetaan esiin aina, kun tarvitaan vähän tukevampaa kaulainta.

Tässä kuvassa näkyy Riesan hakuhommissa käyttämä Hurtan Lifeguard-panta. Tämän pannan huono puoli on sen löystyminen, mutta vapaana ollessa se ei pääse muodostumaan ongelmaksi.

Sitten Kuulan kaulapantoihin. Tämä pinkki Showmasterin pehmopanta on Kuulalla agilitykäytössä. Se on helppo nykäistä kaulaan radalle mennessä ja taas lassota koira takaisin suorituksen jälkeen. Olen niin tyytyväinen, että sain narttukoiran, jolle voi hamstrata vaaleanpunaisia varusteita..

Kuvassa hieman huonosti erottuva mintunvihreä bling bling-panta tarttui mukaan Tallinnan reissulta. Tämä on mukavan tukeva kaulassa ja edustavan näköinenkin.

Molemmilta otuksilta löytyy omat valjaat. Riesan perusvaljaat ovat harvoin käytössä enkä niitä jaksanut kaivaa esiin kuvaamista varten. Ylemmässä kuvassa kuitenkin vetovaljaat, joita aiemmin käytettiin ahkerastikin lenkkeillessä. Nykyään valjaat ovat jääneet kaapin pohjalle, koska Riesaa ei viitsi terveystilanteensa vuoksi vedättää eikä Kuula suostu vetämään. Vetovaljaat ovat Riesallekin hieman liian pitkät, vaikka niitä uusina suutarilla lyhennytettiinkin. Bullit ovat hankalan mallisia otuksia, ne kun ovat rintamuksesta tosi leveitä mutta kropaltaan siihen nähden lyhyitä.
Kuulan valjaat ovat Hurtan perus-Y-valjaat, jotka neiti saa yllensä reippaammilla lenkeillä. Valjaat tuppaavat varsinkin kastuessaan hankaamaan mahanalustaa, joten pehmustetummat mallit ovat haussa.

Tässä vielä Riesan treenikamppeet. Ylemmät valjaat ovat hakukäyttöön. Huomaa selkään kiinnitetty karhunkello, joka kertoo koiran liikkeistä vaikkei sitä aina maastossa näkyisikään.
Alemmat ovat jälkivaljaat, jotka hyvän säädettävyytensä myötä sopivat molemmille koirille. Valjaisiin on tukeva nojata jäljestäessä.

Sitten vuorossa ovat hihnat. Näitä ylemmän kuvan Hurtan nahkaremmejä meillä on kaksi kappaletta ja ne ovat käytössä päivittäin. Älyttömän hyvä hihna käteen, ei luista eikä hierrä.

Tässä Riesan fleksi ja toko-treeneissä käytettävä metrinen grippiliina. Olen aina ollut jotenkin fleksivastainen, mutta mielipiteeni on pikkuhiljaa alkanut muuttua. Riesa on todella mukava lenkittää fleksissä, jos se on yksinään matkassa. Se saa enemmän vapautta touhottaa ympäriinsä, mutta kuuliaisena piskinä sen saa helposti kutsuttua takaisin vierelle.

Uusimmat hankintani ovat esiteltyinä tässä ylemmässä kuvassa. Tilasin molemmille treenikäyttöön kahden metrin mittaiset grippihihnat, iloisen pirteissä väreissä tietysti!

Näin meillä säilytetään päivittäin käytettävät pannat ja hihnat. Eteisen hirvinaulakko on aarteeni, joka mauttomuudellaan täydentää sisustuksen kuin sisustuksen.

Sunnuntain puistoilua

Oma polveni on taas parin päivystysreissun kautta suurimmaksi osaksi käyttökiellossa, joten koirien kanssa touhuaminen on toistaiseksi jäänyt aika vähälle. Sunnuntai-aamupäivän kunniaksi könysin itseni kuitenkin autoon ja hurautimme koirapuistolle riehumaan. Tai koirat ja Jere riehuivat, itse katselin vieressä ja väistelin sinkoilevia koiria..

Kuula löysi puistosta ihanan rätin, jonka kanssa saatiinkin kunnon vetoleikit aikaan. Riesalla oli mukana pallo, joten se ei välittänyt ympäröivästä maailmasta enää lainkaan. Se on kyllä niin pallohullu otus, ettei mikään muu mene tärkeysjärjestyksessä pallon ohi. Riesa myös tykkää kaikista eniten leikkiä pallolla yksinään; se heittelee sitä itselleen, kanniskelee sitä ympäriinsä ja on iloinen. Kyllähän se pallon hakee, jos sitä heittää, mutta ei se sitä takaisin heitettäväksi tuo.

Kuula kiskoo kaikilla voimillaan, Riesa kulkee vain rauhallisesti pallonsa kanssa ohitse.

Bullimme eivät ole koirapuistokoiria sanan varsinaisessa merkityksessä. Emme mene puistoon, jos siellä on muita, ainakaan molempien koirien kanssa. Kuula voisi vielä sujahtaakin vieraaseen porukkaan, mutta Riesa ei osaa käyttäytyä pienessä tilassa vieraiden (eikä aina tuttujenkaan) koirien kanssa. Lenkillä sitä voi pitää vapaana valikoitujen kavereiden kanssa, kun koko ajan edetään ja liikutaan, mutta porukan pysähtyessä se alkaa kiusata, närppiä ja haastaa riitaa. Riesa myös kiihtyy vapaana juoksemisesta sen verran, että muilta koirilta saattaa tulla sanomista sen rajuista otteista. Bulliherraamme ei myöskään voi laskea vapaaksi muiden kanssa, jos pikkusisko on mukana, sillä silloin se tulkitsee tilanteet helposti väärin ja alkaa puolustaa Kuulaa. Kuula on onneksi ollut ainakin tähän asti hyvin sosiaalinen ja tulee juttuun kaikenlaisten koirien kanssa. Se pitää meteliä ja räyhää remmissä, mutta tutustumaan päästyään se on kaikkien kaveri.

Käymme silloin tällöin tyhjissä puistoissa ja annamme tilaa, jos joku haluaa tulla sekaan. Tänään kahteen osaan jaetun aitauksen toisella puolella oli porukkaa, joiden kanssa viriteltiin vähän leikkiäkin aidan läpi.

Hetulat heiluen pallon perään!

Palloleikeissä kärsinyt kärsä

Olin ottanut mukaan pussillisen ei-niin-tuoretta leipää aina puiston vieressä norkoileville sorsille, mutta tällä kertaa paikalla oli vain yksi sorsapariskunta ja noin kolmekymmentäseitsemäntuhatta lokkia. Päivän luontodokumenttipläjäys saatiin, kun sorsat, lokit ja varikset kamppailivat leivänpaloista. Harmi, ettei kamera ollut silloin enää valmiudessa, kun maailman suurin kuningasmerikeisarilokki tuli nappaamaan kokonaisen ruisleivän ja liiteli ylväästi pois.

Täällä taas

Blogi on ollut nyt vuoden tauolla, erinäisistä syistä johtuen. Yritän nyt herätellä sitä taas henkiin, mutta katsotaan kuinka meidän käy. Aloitetaan tämä uusi herääminen katsauksella viime vuoden tähtihetkiin.

2014

Vietin vuoden ensimmäiset kuukaudet työharjoittelussa Glasgow'ssa, Skotlannissa. Koirat lomailivat välillä mummoloissa, mutta suurimman osan ajasta ne elivät normaalia kotielämää isännän kanssa.

Olimme Riesan kanssa huhtikuussa viikonlopun Ylöjärvellä pelastuskoirakurssilla. Loppuvuodesta testasimme taitojamme pelastushaun loppupäiväkokeessa, mutta emännän onnettoman suunnistuskyvyn vuoksi aika loppui kesken kahden maalimiehen jälkeen. Koira toimi kyllä paremmin kuin hyvin, mutta vein siltä mahdollisuudet onnistua. Tämä tarkoittaa sitä, että koska kokeisiin osallistumisemme on ollut melko hankalaa sekä koiran että ohjaajan sairastelun vuoksi, peruskokeemme ei ole enää voimassa ja joudumme aloittamaan koetaipaleemme alusta. Suunnitelmia Riesan pelastuskoirauralle ei olekaan enää tehty, mennään päivä kerrallaan ja katsotaan, kestääkö koiran terveys säännöllistä treenaamista.

Osallistuimme Riesan kanssa myös ensimmäiseen viralliseen toko-kokeeseemme Kouvolassa kesäkuussa. Kokeesta ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa, kaikilla muilla taisi olla hauskaa paitsi ohjaajalla. Riesalla oli hyvin vahvasti omat kuviot menossa ja nollattuamme pari liikettä eivät pisteet riittäneet hyväksyttyyn suoritukseen. Tokon treenaaminen on kuitenkin jatkunut päästyämme paikallisen koiraseuran viikottaiseen koulutusryhmään. Tällä hetkellä tähyilemme elokuussa voimaan astuvia uusia koesääntöjä kohti ja harjoittelemme liikkeitä pikkuhiljaa. Uutena lajina harrastusvalikoimaamme tuli rally-toko, joka on varmasti tullut myös jäädäkseen. Tykästyimme Riesan kanssa molemmat lajin monipuolisuuteen ja tapaan, jolla koiraa saa ohjata ja kehua suorituksen aikana. Olemme treenailleet itsenäisesti nyt jonkin aikaa ja teimme myös ensimmäisen kisastarttimme Riihimäellä marraskuussa. Tuloksena oli tasaisen hyvä ja varma suoritus, jolla saimme hyväksyttäväksi riittävän pistemäärän. Seuraavat kokeet ovat jo suunnitelmissa!

kuva: Eveliina Suonsivu

Kuula kävi syksyllä muutamissa näyttelyissä. Heti kaksi vuotta täytettyään raitalapsi nappasikin täyspotin ja valioitui ensimmäisessä avoimen luokan näyttelyssään Porvoossa ollen lopulta VSP. Tampereen ja Tuuloksen ryhmänäyttelyissä Kuula sai sijan PN2. Riesakin näyttäytyi pitkästä aikaa kehissä, Tampereelta napsahti parhaan uroksen palkinto.

kuva: Ida Huttunen

Kuulan kanssa on jatkettu myös agility-harrastusta. Starttasimme myös parit ensimmäiset epäviralliset agility-kisat medi-luokassa. Radat olivat melko vaihtelevia (Kuulan keskittyminen herpaantuu vielä aika herkästi), mutta saimme hyviäkin suorituksia. Sijoituimme yhden agi-radan kakkosiksi parhaalla radallamme ikinä!

Vuoden aikana muun muassa mökkeiltiin, hengailtiin, leikittiin ja köllöteltiin sohvalla.

kuva: Jenna Eklöf

kuva: Jenna Eklöf

Kuula Meripäiväparaatissa

Vuosi 2015 on alkanut melko tutuissa, mutta ikävissä tunnelmissa. Emäntä joutui taas polvileikkaukseen, joten koirien elämä on muuttunut yksitoikkoisemmaksi ja arkisemmaksi. Mummolareissuja on molemmille taas kertynyt, jotta leikattua koipea on voinut rauhassa kuntouttaa. Kotona on tehty pieniä lenkkejä erikoisvarusteluin (kuonopanta on ollut äärimmäisen hyvä hallintavaruste) ja naksuteltu temppuja olohuoneessa.

Pikkuhiljaa palailemme taas normaaleihin treenikuvioihin, mutta tarkempia suunnitelmia ei ole tehty kummankaan elikon kohdalle. Kuulan kanssa jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi puuttuvien CACIBien metsästys ulkomailta ja Riesakin voisi lähteä pohjoismaiden näyttelyturneelle vielä tämän vuoden puolella. Yksi tavoite olisi varmasti blogin päivittäminen hieman useammin kuin vuoden välein..