Täällä taas

Blogi on ollut nyt vuoden tauolla, erinäisistä syistä johtuen. Yritän nyt herätellä sitä taas henkiin, mutta katsotaan kuinka meidän käy. Aloitetaan tämä uusi herääminen katsauksella viime vuoden tähtihetkiin.

2014

Vietin vuoden ensimmäiset kuukaudet työharjoittelussa Glasgow'ssa, Skotlannissa. Koirat lomailivat välillä mummoloissa, mutta suurimman osan ajasta ne elivät normaalia kotielämää isännän kanssa.

Olimme Riesan kanssa huhtikuussa viikonlopun Ylöjärvellä pelastuskoirakurssilla. Loppuvuodesta testasimme taitojamme pelastushaun loppupäiväkokeessa, mutta emännän onnettoman suunnistuskyvyn vuoksi aika loppui kesken kahden maalimiehen jälkeen. Koira toimi kyllä paremmin kuin hyvin, mutta vein siltä mahdollisuudet onnistua. Tämä tarkoittaa sitä, että koska kokeisiin osallistumisemme on ollut melko hankalaa sekä koiran että ohjaajan sairastelun vuoksi, peruskokeemme ei ole enää voimassa ja joudumme aloittamaan koetaipaleemme alusta. Suunnitelmia Riesan pelastuskoirauralle ei olekaan enää tehty, mennään päivä kerrallaan ja katsotaan, kestääkö koiran terveys säännöllistä treenaamista.

Osallistuimme Riesan kanssa myös ensimmäiseen viralliseen toko-kokeeseemme Kouvolassa kesäkuussa. Kokeesta ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa, kaikilla muilla taisi olla hauskaa paitsi ohjaajalla. Riesalla oli hyvin vahvasti omat kuviot menossa ja nollattuamme pari liikettä eivät pisteet riittäneet hyväksyttyyn suoritukseen. Tokon treenaaminen on kuitenkin jatkunut päästyämme paikallisen koiraseuran viikottaiseen koulutusryhmään. Tällä hetkellä tähyilemme elokuussa voimaan astuvia uusia koesääntöjä kohti ja harjoittelemme liikkeitä pikkuhiljaa. Uutena lajina harrastusvalikoimaamme tuli rally-toko, joka on varmasti tullut myös jäädäkseen. Tykästyimme Riesan kanssa molemmat lajin monipuolisuuteen ja tapaan, jolla koiraa saa ohjata ja kehua suorituksen aikana. Olemme treenailleet itsenäisesti nyt jonkin aikaa ja teimme myös ensimmäisen kisastarttimme Riihimäellä marraskuussa. Tuloksena oli tasaisen hyvä ja varma suoritus, jolla saimme hyväksyttäväksi riittävän pistemäärän. Seuraavat kokeet ovat jo suunnitelmissa!

kuva: Eveliina Suonsivu

Kuula kävi syksyllä muutamissa näyttelyissä. Heti kaksi vuotta täytettyään raitalapsi nappasikin täyspotin ja valioitui ensimmäisessä avoimen luokan näyttelyssään Porvoossa ollen lopulta VSP. Tampereen ja Tuuloksen ryhmänäyttelyissä Kuula sai sijan PN2. Riesakin näyttäytyi pitkästä aikaa kehissä, Tampereelta napsahti parhaan uroksen palkinto.

kuva: Ida Huttunen

Kuulan kanssa on jatkettu myös agility-harrastusta. Starttasimme myös parit ensimmäiset epäviralliset agility-kisat medi-luokassa. Radat olivat melko vaihtelevia (Kuulan keskittyminen herpaantuu vielä aika herkästi), mutta saimme hyviäkin suorituksia. Sijoituimme yhden agi-radan kakkosiksi parhaalla radallamme ikinä!

Vuoden aikana muun muassa mökkeiltiin, hengailtiin, leikittiin ja köllöteltiin sohvalla.

kuva: Jenna Eklöf

kuva: Jenna Eklöf

Kuula Meripäiväparaatissa

Vuosi 2015 on alkanut melko tutuissa, mutta ikävissä tunnelmissa. Emäntä joutui taas polvileikkaukseen, joten koirien elämä on muuttunut yksitoikkoisemmaksi ja arkisemmaksi. Mummolareissuja on molemmille taas kertynyt, jotta leikattua koipea on voinut rauhassa kuntouttaa. Kotona on tehty pieniä lenkkejä erikoisvarusteluin (kuonopanta on ollut äärimmäisen hyvä hallintavaruste) ja naksuteltu temppuja olohuoneessa.

Pikkuhiljaa palailemme taas normaaleihin treenikuvioihin, mutta tarkempia suunnitelmia ei ole tehty kummankaan elikon kohdalle. Kuulan kanssa jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi puuttuvien CACIBien metsästys ulkomailta ja Riesakin voisi lähteä pohjoismaiden näyttelyturneelle vielä tämän vuoden puolella. Yksi tavoite olisi varmasti blogin päivittäminen hieman useammin kuin vuoden välein..