lauantai 18. huhtikuuta 2015

Varustepostaus vol. 2: Pannat ja hihnat

Täältä löytyy edellinen varustepostaus koirien takeista ja muista asusteista. Tässä pari lisäystä takkikokoelmaan, sen jälkeen sukellammekin hirviöiden hallintavälineisiin eli pantoihin ja hihnoihin.


Kuula sai talvella kaksi uutta Doxstasy-merkkistä fleece-takkia raitapyllynsä lämmittimiksi. Ensin tilattu leopardikuvioinen huppari oli aivan liian kireä eikä mennyt edes kiinni. Kaverini Sarianne tuunasi tähänkin levikkeen (ja vielä samalla kankaalla kuin Riesan sadepukukin) ja nyt pusakka mahtuu päälle. Pinkkiruudullinen asu taas on täysin sopiva ja istuu Kuulan päälle kuin valettu. Tämä puku onkin päässyt lähes päivittäiseen käyttöön.



Tässä ylemmässä kuvassa näkyy kaksikon eniten käytetyt pannat. Molemmilla on nahkainen, ketjulla varustettu puolikurkkari kaulassa lähes joka lenkillä. Pannat on helppo ja nopea pujottaa kaulaan ja niillä saa tarvittaessa vähän reippaammankin kontaktin koiraan. Kuulan panta on Hollolan Nahkapajalta mittatilauksena, sisäpuoli on herkullisen pinkkiä pehmeää nahkaa. Riesan pannan merkkiä en edes muista, se on jo nelisen vuotta vanha ja kestää edelleen. Molemmissa pannoissa on tähtikuvioidut nimilaatat, joista löytyy omistajan puhelinnumero.


Jos edelliset olivat jokapäiväiset "edustuspannat", nämä seuraavat ovat jokapäiväiset rytöpannat. Skotlannista ostamani nyloniset pistolukkopannat laitetaan kaulaan aina, kun koirat päästetään irti. Pannoista on helppo napata kiinni ja ne pysyvät kaulassa hurjemmassakin menossa. Ne eivät myöskään kavahda kastumista tai likaantumista. Näistäkin pannoista löytyy puhelinnumeroilla varustetut nimilaatat.




Nämä pannat punoin itse paracord-narusta viime talvena. Riesan pannan väritys on violetti-neonvihreä-musta, Kuulan pirtsakka oranssi-keltainen. Suunnitelmissa on käyttää näitä vetimiä rally-tokoillessa.














Riesan ketjupanta, joka on kaulassa aina toko-treeneissä.


Riesan superpaksu nahkainen niittipanta, jonka ostin sille jo ihan vauva-aikoina. Aika kauan saatiin odottaa, että koiran kaula kasvoi kaulapannan mittoihin. Aika harvoin tämä panta pääsee käyttöön, mutta se kaivetaan esiin aina, kun tarvitaan vähän tukevampaa kaulainta.


Tässä kuvassa näkyy Riesan hakuhommissa käyttämä Hurtan Lifeguard-panta. Tämän pannan huono puoli on sen löystyminen, mutta vapaana ollessa se ei pääse muodostumaan ongelmaksi.


Sitten Kuulan kaulapantoihin. Tämä pinkki Showmasterin pehmopanta on Kuulalla agilitykäytössä. Se on helppo nykäistä kaulaan radalle mennessä ja taas lassota koira takaisin suorituksen jälkeen. Olen niin tyytyväinen, että sain narttukoiran, jolle voi hamstrata vaaleanpunaisia varusteita..


Kuvassa hieman huonosti erottuva mintunvihreä bling bling-panta tarttui mukaan Tallinnan reissulta. Tämä on mukavan tukeva kaulassa ja edustavan näköinenkin.


Molemmilta otuksilta löytyy omat valjaat. Riesan perusvaljaat ovat harvoin käytössä enkä niitä jaksanut kaivaa esiin kuvaamista varten. Ylemmässä kuvassa kuitenkin vetovaljaat, joita aiemmin käytettiin ahkerastikin lenkkeillessä. Nykyään valjaat ovat jääneet kaapin pohjalle, koska Riesaa ei viitsi terveystilanteensa vuoksi vedättää eikä Kuula suostu vetämään. Vetovaljaat ovat Riesallekin hieman liian pitkät, vaikka niitä uusina suutarilla lyhennytettiinkin. Bullit ovat hankalan mallisia otuksia, ne kun ovat rintamuksesta tosi leveitä mutta kropaltaan siihen nähden lyhyitä.
Kuulan valjaat ovat Hurtan perus-Y-valjaat, jotka neiti saa yllensä reippaammilla lenkeillä. Valjaat tuppaavat varsinkin kastuessaan hankaamaan mahanalustaa, joten pehmustetummat mallit ovat haussa.



Tässä vielä Riesan treenikamppeet. Ylemmät valjaat ovat hakukäyttöön. Huomaa selkään kiinnitetty karhunkello, joka kertoo koiran liikkeistä vaikkei sitä aina maastossa näkyisikään.
Alemmat ovat jälkivaljaat, jotka hyvän säädettävyytensä myötä sopivat molemmille koirille. Valjaisiin on tukeva nojata jäljestäessä.



Sitten vuorossa ovat hihnat. Näitä ylemmän kuvan Hurtan nahkaremmejä meillä on kaksi kappaletta ja ne ovat käytössä päivittäin. Älyttömän hyvä hihna käteen, ei luista eikä hierrä.


Tässä Riesan fleksi ja toko-treeneissä käytettävä metrinen grippiliina. Olen aina ollut jotenkin fleksivastainen, mutta mielipiteeni on pikkuhiljaa alkanut muuttua. Riesa on todella mukava lenkittää fleksissä, jos se on yksinään matkassa. Se saa enemmän vapautta touhottaa ympäriinsä, mutta kuuliaisena piskinä sen saa helposti kutsuttua takaisin vierelle.


Uusimmat hankintani ovat esiteltyinä tässä ylemmässä kuvassa. Tilasin molemmille treenikäyttöön kahden metrin mittaiset grippihihnat, iloisen pirteissä väreissä tietysti!


Näin meillä säilytetään päivittäin käytettävät pannat ja hihnat. Eteisen hirvinaulakko on aarteeni, joka mauttomuudellaan täydentää sisustuksen kuin sisustuksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti