Ensimmäinen kuukausi Glasgow'ssa takana

Ensimmäinen kuukausi Skotlannissa hurahti kyllä yllättävän nopeasti. Aika meni lähinnä ihmetellessä ja totutellessa, vaikka maa on kokonaisuudessaan hyvin samankaltainen kuin oma koto-Suomemme. Sää on ainakin ollut samanlainen koko ajan.. Vettä sataa ja on aika viileää. Skotlannille tosin on tyypillistä hyvin nopeat säänvaihtelut; jos katsot ikkunasta, että onpa kaunis päivä, taidanpa lähteä ulos, niin kannattaa ottaa sateenvarjo mukaan.Viimeistään siinä vaiheessa, kun kävelet porraskäytävästä pihalle, tulee vettä taivaan täydeltä - taas seuraavan vartin!

Asunnon hankkiminenhan oli aikamoisen työn ja tuskan takana. Yliopiston asuntola oli tupaten täynnä jonkin toisen opiskelija-asuntolan osoituttua liian vaaralliseksi asua (!) ja opiskelijat sieltä oli siirretty muihin asuntoloihin. Näin ollen yliopisto ei voinut tarjota meille asuntoa, eikä kukaan vapailla markkinoilla halunnut vuokrata asuntoa vain kolmeksi kuukaudeksi. Sinnikkään etsimisen ja yhteydenottojen jälkeen löysin kahta viikkoa ennen lähtöämme homestay-asunnon, eli muutimme erään perheen luokse vapaaseen huoneeseen. Meille oli tosiaan varattu yksi pikkiriikkinen huone ja vain yksi, kapea parisänky, joten aika tiukoilla eleltiin ensimmäinen kuukausi.. Talo sijaitsi myös noin kymmenen kilometrin päässä keskustasta, joten jouduimme kulkemaan päivittäin bussilla edestakaisin töihin, salille, kaupoille.. Alue, jolla talomme sijaitsi, oli kahden tunnetun vähävaraisten ja "huonompi-osaisten" asuinalueen välissä, eikä ulkona varsinkaan pimeällä tehnyt kovasti mieli liikuskella. Muuten seutu oli ihan kaunista ja vehreää.

 

 

Ensimmäisen kämppämme kulmilta

Heti ensimmäisen viikon jälkeen oli selvää, että haluamme lähemmäs keskustaa ja isompaan huoneeseen. Taas soiteltiin, viestiteltiin ja vuodatettiin verta, hikeä ja kyyneleitä löytääksemme jonkin majoituspaikan loppuajaksi. Onneksi yliopiston asuntolasta sitten vapautui jaettu huone, ja asuntolan manager suostui tekemään poikkeuksen sääntöihin (he ottavat yleensä vain puolen vuoden opiskelijoita) ja pääsimme kuin pääsimmekin aivan keskustaan, isoon huoneeseen, jossa on oma kylppäri.

 

 

Yliopiston asuntola-rakennuksia

Nyt asustelemme siis yliopiston välittömässä läheisyydessä. Yliopistolta löytyy edullinen ja hyvä ruokala, jossa tulee syötyä lähes päivittäin. Käymme myös useamman kerran viikossa salilla yliopiston yhteydessä olevalla kuntokeskuksella, johon saa opiskelijana hyvät alennukset.

Glasgow Caledonian University

 

 

GCU Arc, liikuntakeskus

Töissä tosiaan tehdään 2,5 12h työvuoroa viikossa. Viikot ovat olleet nyt aika yöpainotteisia, mikä on toisaalta ihan mukavaa niin jää päivisin aikaa tehdä jotain muuta (kuten nukkua, pelata koneella ja tuijottaa Netflixiä..). Ensiapu oli alkuun melko rauhallinen ja ihmettelin potilaiden vähäisyyttä. Nyt tahti on selvästi reipastunut ja pääsen jo todella työnteon makuun. Viime yönä pääsi jo elvyttämäänkin.

 

 

Main Base; hoitajien ja lääkärien työtila

 

Monitor-puolen hoitohuone

Lasten resus-bay

Resuscitation Room, jonne tuodaan kaikista kiireellisimmät potilaat

Hoito on melko lailla samanlaista kuin Suomessakin. Välineet ovat hieman erilaisissa paketeissa ja niitä kutsutaan eri nimillä, joten aina tuottaa hieman vaikeuksia käydä hakemassa jotain tarvittavaa tavaraa pyydettäessä (puhumattakaan välillä käsittämättömän hankalasta Glasgow'n murteesta..). Alkuun en juurikaan päässyt tekemään mitään, lähinnä vain kiertelin hoitajien mukana eri työtehtävissä ja -alueilla (mm. triage, Resuscitation room, Acute Assessment Unit, Minor Injuries) ensiavun sisällä. Skotlannissa monet sairaanhoitajaopiskelijat tekevät ensiapuharjoittelun ensimmäisenä opiskeluvuonnaan, joten opiskelijoilta ei juurikaan odoteta mitään tietoja tai taitoja osastolle tullessa. Moni hoitaja yllättyi, että osasin edes jotain (tipanletkuttamistaitojani ihailtiin kovasti). "Have you seen a ECG-machine before?" "Let me show you how to take an ECG." Voin kertoa, että en edes pysty laskemaan, kuinka monta kertaa olen ottanut EKG:n tämän harjoittelun aikana; hoitajat innostuivat niin paljon kuullessaan, että osaan käyttää EKG-laitetta (ja myös tulkita nauhoja, mutta siitä ei kukaan osaisi edes unelmoida), että otan osaston jokaisen EKG:n tätä nykyä. Ja niitä otetaan paljon.

Kovin kummallisia potilastapauksia ei ole vielä tullut vastaan. Potilasmateriaali on melko samanlaista kuin Suomessa; vanhempia ihmisiä ja alkoholisteja näkyy paljon. Täällä tosin on enemmän huumeidenkäyttäjiä ja narkomaaneja, jotka aiheuttavat omat kuvionsa hoitoa suunniteltaessa.

Vapaa-ajan reissuja emme ole vielä päässeet paljoa tekemään, johtuen osittain myös asuntomme huonosta sijainnista.Nyt kun pääsimme keskustaan, on helpompi lähteä päiväreissulle johonkin kauemmaskin. Tänä viikonloppuna kävimme Palacerigg Country Parkissa, jossa pääsimme ihastelemaan Skotlannin maaseutua ja sen eläimiä; possuja, kanoja, lampaita. Oli tosi nätti ilma (ainakin lähtiessä) ja nummien läpi kävellessä tuli vastaan hienoja maisemia.

Hindujen pyhä lehmä

Tree Top Walkway, kymmenen metrin korkeuteen rakennettu kapea kävelysilta, jolta saattoi ihailla alapuolella levittäytyviä laitumia ja nummia

 

 

Atte ja hyvin innokkaat minivuohet

Ja mitäpä olisi reissu Britteihin ilman jalkapalloa? Kävimme katsomassa Celtic - Motherwell-matsia, ja tunnelma oli huikea! Tavallisessa paikallispelissäkin saattaa olla yli 50 000 katsojaa..

 

 

Ihana clydesdale-poliisihevonen!

Glasgow'n modernin taiteen museo

Hieno (?) lehmäpatsas

Viikonloppuna osallistuimme myös toisen yliopiston järjestämiin perinteisiin Ceiligh-tanssi-iltamiin. Tanssit olivat hyvin samantapaisia kuin suomalaiset katrillit, yksi soittajista huuteli vuoroja ja askelia ja sitten mentiin yhteen ja ympäri ja pyörittiin parin kanssa ja yksin. Muutamalla miehellä oli kiltit päällä ja meno oli tosi mukaansatempaavaa. Mukavaa, että täällä perinteinen tanssikulttuuri on vielä voimissaan!

Tälläistä täältä tällä kertaa, heido!