Sunnuntain puistoilua

Oma polveni on taas parin päivystysreissun kautta suurimmaksi osaksi käyttökiellossa, joten koirien kanssa touhuaminen on toistaiseksi jäänyt aika vähälle. Sunnuntai-aamupäivän kunniaksi könysin itseni kuitenkin autoon ja hurautimme koirapuistolle riehumaan. Tai koirat ja Jere riehuivat, itse katselin vieressä ja väistelin sinkoilevia koiria..

Kuula löysi puistosta ihanan rätin, jonka kanssa saatiinkin kunnon vetoleikit aikaan. Riesalla oli mukana pallo, joten se ei välittänyt ympäröivästä maailmasta enää lainkaan. Se on kyllä niin pallohullu otus, ettei mikään muu mene tärkeysjärjestyksessä pallon ohi. Riesa myös tykkää kaikista eniten leikkiä pallolla yksinään; se heittelee sitä itselleen, kanniskelee sitä ympäriinsä ja on iloinen. Kyllähän se pallon hakee, jos sitä heittää, mutta ei se sitä takaisin heitettäväksi tuo.

Kuula kiskoo kaikilla voimillaan, Riesa kulkee vain rauhallisesti pallonsa kanssa ohitse.

Bullimme eivät ole koirapuistokoiria sanan varsinaisessa merkityksessä. Emme mene puistoon, jos siellä on muita, ainakaan molempien koirien kanssa. Kuula voisi vielä sujahtaakin vieraaseen porukkaan, mutta Riesa ei osaa käyttäytyä pienessä tilassa vieraiden (eikä aina tuttujenkaan) koirien kanssa. Lenkillä sitä voi pitää vapaana valikoitujen kavereiden kanssa, kun koko ajan edetään ja liikutaan, mutta porukan pysähtyessä se alkaa kiusata, närppiä ja haastaa riitaa. Riesa myös kiihtyy vapaana juoksemisesta sen verran, että muilta koirilta saattaa tulla sanomista sen rajuista otteista. Bulliherraamme ei myöskään voi laskea vapaaksi muiden kanssa, jos pikkusisko on mukana, sillä silloin se tulkitsee tilanteet helposti väärin ja alkaa puolustaa Kuulaa. Kuula on onneksi ollut ainakin tähän asti hyvin sosiaalinen ja tulee juttuun kaikenlaisten koirien kanssa. Se pitää meteliä ja räyhää remmissä, mutta tutustumaan päästyään se on kaikkien kaveri.

Käymme silloin tällöin tyhjissä puistoissa ja annamme tilaa, jos joku haluaa tulla sekaan. Tänään kahteen osaan jaetun aitauksen toisella puolella oli porukkaa, joiden kanssa viriteltiin vähän leikkiäkin aidan läpi.

Hetulat heiluen pallon perään!

Palloleikeissä kärsinyt kärsä

Olin ottanut mukaan pussillisen ei-niin-tuoretta leipää aina puiston vieressä norkoileville sorsille, mutta tällä kertaa paikalla oli vain yksi sorsapariskunta ja noin kolmekymmentäseitsemäntuhatta lokkia. Päivän luontodokumenttipläjäys saatiin, kun sorsat, lokit ja varikset kamppailivat leivänpaloista. Harmi, ettei kamera ollut silloin enää valmiudessa, kun maailman suurin kuningasmerikeisarilokki tuli nappaamaan kokonaisen ruisleivän ja liiteli ylväästi pois.