Täällä taas

Blogi on ollut nyt vuoden tauolla, erinäisistä syistä johtuen. Yritän nyt herätellä sitä taas henkiin, mutta katsotaan kuinka meidän käy. Aloitetaan tämä uusi herääminen katsauksella viime vuoden tähtihetkiin.

2014

Vietin vuoden ensimmäiset kuukaudet työharjoittelussa Glasgow'ssa, Skotlannissa. Koirat lomailivat välillä mummoloissa, mutta suurimman osan ajasta ne elivät normaalia kotielämää isännän kanssa.

Olimme Riesan kanssa huhtikuussa viikonlopun Ylöjärvellä pelastuskoirakurssilla. Loppuvuodesta testasimme taitojamme pelastushaun loppupäiväkokeessa, mutta emännän onnettoman suunnistuskyvyn vuoksi aika loppui kesken kahden maalimiehen jälkeen. Koira toimi kyllä paremmin kuin hyvin, mutta vein siltä mahdollisuudet onnistua. Tämä tarkoittaa sitä, että koska kokeisiin osallistumisemme on ollut melko hankalaa sekä koiran että ohjaajan sairastelun vuoksi, peruskokeemme ei ole enää voimassa ja joudumme aloittamaan koetaipaleemme alusta. Suunnitelmia Riesan pelastuskoirauralle ei olekaan enää tehty, mennään päivä kerrallaan ja katsotaan, kestääkö koiran terveys säännöllistä treenaamista.

Osallistuimme Riesan kanssa myös ensimmäiseen viralliseen toko-kokeeseemme Kouvolassa kesäkuussa. Kokeesta ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa, kaikilla muilla taisi olla hauskaa paitsi ohjaajalla. Riesalla oli hyvin vahvasti omat kuviot menossa ja nollattuamme pari liikettä eivät pisteet riittäneet hyväksyttyyn suoritukseen. Tokon treenaaminen on kuitenkin jatkunut päästyämme paikallisen koiraseuran viikottaiseen koulutusryhmään. Tällä hetkellä tähyilemme elokuussa voimaan astuvia uusia koesääntöjä kohti ja harjoittelemme liikkeitä pikkuhiljaa. Uutena lajina harrastusvalikoimaamme tuli rally-toko, joka on varmasti tullut myös jäädäkseen. Tykästyimme Riesan kanssa molemmat lajin monipuolisuuteen ja tapaan, jolla koiraa saa ohjata ja kehua suorituksen aikana. Olemme treenailleet itsenäisesti nyt jonkin aikaa ja teimme myös ensimmäisen kisastarttimme Riihimäellä marraskuussa. Tuloksena oli tasaisen hyvä ja varma suoritus, jolla saimme hyväksyttäväksi riittävän pistemäärän. Seuraavat kokeet ovat jo suunnitelmissa!

kuva: Eveliina Suonsivu

Kuula kävi syksyllä muutamissa näyttelyissä. Heti kaksi vuotta täytettyään raitalapsi nappasikin täyspotin ja valioitui ensimmäisessä avoimen luokan näyttelyssään Porvoossa ollen lopulta VSP. Tampereen ja Tuuloksen ryhmänäyttelyissä Kuula sai sijan PN2. Riesakin näyttäytyi pitkästä aikaa kehissä, Tampereelta napsahti parhaan uroksen palkinto.

kuva: Ida Huttunen

Kuulan kanssa on jatkettu myös agility-harrastusta. Starttasimme myös parit ensimmäiset epäviralliset agility-kisat medi-luokassa. Radat olivat melko vaihtelevia (Kuulan keskittyminen herpaantuu vielä aika herkästi), mutta saimme hyviäkin suorituksia. Sijoituimme yhden agi-radan kakkosiksi parhaalla radallamme ikinä!

Vuoden aikana muun muassa mökkeiltiin, hengailtiin, leikittiin ja köllöteltiin sohvalla.

kuva: Jenna Eklöf

kuva: Jenna Eklöf

Kuula Meripäiväparaatissa

Vuosi 2015 on alkanut melko tutuissa, mutta ikävissä tunnelmissa. Emäntä joutui taas polvileikkaukseen, joten koirien elämä on muuttunut yksitoikkoisemmaksi ja arkisemmaksi. Mummolareissuja on molemmille taas kertynyt, jotta leikattua koipea on voinut rauhassa kuntouttaa. Kotona on tehty pieniä lenkkejä erikoisvarusteluin (kuonopanta on ollut äärimmäisen hyvä hallintavaruste) ja naksuteltu temppuja olohuoneessa.

Pikkuhiljaa palailemme taas normaaleihin treenikuvioihin, mutta tarkempia suunnitelmia ei ole tehty kummankaan elikon kohdalle. Kuulan kanssa jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi puuttuvien CACIBien metsästys ulkomailta ja Riesakin voisi lähteä pohjoismaiden näyttelyturneelle vielä tämän vuoden puolella. Yksi tavoite olisi varmasti blogin päivittäminen hieman useammin kuin vuoden välein..

Back in the picture

Jotkut lukijoista ehkä päättelivät blogin hiljaiselon perusteella, että vedin päälleni kiltin, ostin karvalehmälauman ja jäin Skotlannin vihreille nummille soittelemaan säkkipilliä. Vaikka mieleni kuinka olisi tehnyt toteuttaa tämä kuvitelma, palasin kuitenkin koti-Suomeen ja arkisten askareiden pariin. Jotenkin nämä ensimmäiset pari kuukautta ovat menneet niin nopsaan asioita järjestellessä ja normaaliin rytmiin palatessa, että blogin pävittäminen on jäänyt taka-alalle.

Koirathan tietysti olivat revetä liitoksistaan mamman nähdessään: ne keilasivat minut suorilta jaloilta tantereeseen ja hyppivät tasajalkaa päällä. Ei tietoakaan käytöstavoista tai hillitystä tervehtimisestä.. Riesa varsinkin on nyt seuraillut minua kotona kuin hai laivaa ja pitää silmällä, etten pääse taas karkaamaan - tai ainakin otan sen mukaan lähtiessäni.

Riesan kanssa olemme treenailleet melko ahkerasti toko-juttuja, tarkoituksena olisi korkata kisaura kesäkuun alussa. Jännityksellä odotamme, mitä bulliherramme keksii ohjaajan päänmenoksi..
Huhtikuun lopussa kävimme Riesan kanssa Ylöjärvellä Vapepan Koiran käytö etsinnässä-kurssilla. Harjoittelimme jäljennnostoja, etsintäsuunnitelman tekoa ja muita pelastuskoiratoiminnassa tarvittavia taitoja. Leiri järjestettiin Villa Näsirinteessä, joka oli kurssikeskus upealla paikalla järven rannassa. Ruoka oli mahtavaa, illalla lämpenivät rantasaunat ja porukka oli mukavaa. Tosi miellyttävä viikonloppu! Riesakin nautti olostaan ja teki tuttavuutta monien uusien koirakavereiden kanssa. Se oli myös tosi hyvä harjoituksissa ja saimmekin monta uutta ideaa treenaamiseen.

Kuula kävi pyörähtämässä kasvattajan kanssa Joensuussa kaksipäiväisissä näyttelyissä. Tuloksen näette kuvasta: molempina päivinä ROP (Kuulan ensimmäinen rop-sijoitus ikinä!), 2xSERT, CACIB ja uskomatonta kyllä, lauantaina sijoitus ryhmäkehästä! Tämä on bullille hyvin harvinaista herkkua.

Viskiä ja villalehmiä

Glengoynen viskitislaamo

Viikonlopuksi saatiin taas vieraita! Isäni ja hänen naisystävänsä lensivät Glasgow'hun torstai-iltana ja viipyivät sunnuntai-aamuun. Vierailun päätarkoitus oli käydä tervehtimässä isän kaveriporukan pari vuotta sitten hankkimaa viskitynnyriä, jota kypsytellään Glengoynen viskitislaamossa seuraavat kahdeksan vuotta. Lähdin mukaan tislaamokierrokselle, vaikkei viski lempijuomiini kuulukaan. Tislaamo sijaitsee juuri ylämaan rajalla ja maisemat alkavat jo näyttää vähän jylhemmiltä ja komeammilta.

Kaikki tislaamolta tynnyrin tilanneet (eli Cask owners)  listattuna plakaateilla

"Poika" eli Kojootti Whiskey

Kiersimme koko tislaamon ja pääsimme perehtymään viskin valmistuksen saloihin. En tiennytkään, miten yksinkertainen valmistusprosessi lopulta onkaan!

Viskitynnyrivarasto

Maisteluhuoneessa. Saimme maistiaiset 10-ja 18-vuotiaista tislaamon omista viskeistä. En oikein osannut arvostaa niiden makua, joten tislaamon opas kävi erikseen minua varten hakemassa lasillisen 21-vuotiasta saadakseen minut vakuutettua viskin erinomaisuudesta. Se olikin aivan eri tavaraa ja maistui oikeasti ihan hyvälle. Tulee vaan aika kalliiksi, yksi pullo
maksaa n. 120 puntaa..

Loppuviikonloppu menikin Glasgow'ta kierrellessä, nähtävyyksiä katsellessa sekä syödessä ja juodessa. Piipahdimme mm. Botanic Gardensissa, suuressa sisäpuutarhahallissa, joka yllätti koollaan ja kasvivalikoimallaan. Kaikki kasvit eivät tietenkään näin talvella illeet kukassa, joten väriloisto on varmaan aivan toista kesäkuukausina, mutta hienon näköistä siellä oli nytkin. 

Sademetsäosasto, jossa aivan oikeasti satoi!

Aavikko-osasto

Sunnuntaina päätin lähteä vähän ulkoilemaan ja matkasin junalla kymmenen minuutin matkan Pollok Parkiin keskustan ulkopuolelle. Puisto on tunnettu ylämaan karjastaan ("karvalehmistä") ja Burrell Collection-museosta. Kiertelin pari tuntia puiston kävelyreiteillä ja kyllä sielu lepäsi linnun laulua kuunnellessa ja metsän tuoksuja haistellessa. Kotona tulee koirien kanssa kuljettua metsässä päivittäin, joten en ole tottunut tälläiseen kaupunkielämään. Betoniviidakon vastapainoksi oli mukava päästä välillä luonnon helmaan.

Puiston halki virtasi joki, jonka molemmilla puolilla laidunsi ylämaan karjaa.

Nuoret karvalehmät olivat todella uteliaita ja ystävällisiä. Ne tunkivat heti aidalle tervehtimään kun joku kulki ohi ja tykkäsivät kovasti myös rapsutuksista!

Nuorisolla oli koko ajan käynnissä joku pusku- tai painileikki ja välillä ne viilettivät hännät tötteröllä ympäri laidunta.

"Moi oon tosi söpö!"

Puistossa pidetään myös Clydesdale-työhevosia kärryajelutuskäyttöä varten. Hepat olivat karsinoissaan päivätorkuilla.

Pollok House, museorakennus

Retkilounas Burrell-kahvilassa: appelsiinikaakao ja täytetty croissant. Nam!

Crufts 2014

Perjantaina matkustin pitkään odottamaani tapahtumaan Birminghamiin: tietysti maailman suurimpaan koiranäyttelyyn, vuoden 2014 Cruftsiin. Matka junalla alkoi puoli viideltä aamulla ja kesti neljä ja puoli tuntia. Juna saapui suoraan näyttelypaikan, NEC:n (National Exhibition Centre) ovelle, joten paikalle pääseminen oli hyvin yksinkertaista.
Crufts on kyllä sellainen paikka, jossa koiraihminen tulee hulluksi. Näyttelypaikka koostuu viidestä eri hallista, joissa on näyttelykehien lisäksi älytön määrä myyntikojuja ja esittelykehiä erilaisille roduille, yhdistyksille ja aktiviteeteille. Alkuun kaikki tavara- koira- ja ihmispaljous oli vain hyvin hämmentävää, mutta pian olin aivan lumoissani ja olisin voinut viettää näyttelyssä koko viikonlopun. Harmikseni olin paikalla vain yhden päivän, ja jouduin lisäksi lähtemään kesken ryhmäkehien ehtiäkseni viimeiseen junaan.

Kaikista Britannian Kennelklubin hyväksymistä koirista oli näyttelyssä pienet esittelylokerot, joissa oli tavattavissa koiria ja niiden omistajia sekä kasvattajia. Kävin tietysti bulliboksilla nuoletuttamassa naamani. :)

Yleisnäkymää yhdestä halleista

Päivän tärkein tapahtuma (shoppailun lisäksi..) oli tietysti bullikehä. Löysin kehän laidalta tuttuja ja kehiä katsellessa olikin mukava vertailla ja arvostella koiria - ja ihan suomen kielellä. Bulleja oli ilmoitettu vähän alta 80. Emme olleet tuomarin kanssa aivan samaa mieltä päivän parhaasta uroksesta, mutta paras narttu oli ehdottomasti suosikkini. Kävin sen omistajan kanssa juttelemassa ja palluttelemassa koiraa kehätauolla. Omistaja oli todella mukava, ja tunsi Kuulan isän ja sen kasvattajan. Bullimaailma on pieni!

Bullimainen hetki omaa vuoroa odotellessa

Paras urospentu. Todella elämäniloinen kaveri!

Paras uros. Tämän parempaa kuvaa en siitä onnistunut saamaan..

Jännän värinen kaveri: päässä ei lainkaan merkkejä, keskellä selkää kämmenenkokoinen brindleläntti. Koira sijoittui luokassaan viidenneksi "kauneusvirheestään" huolimatta!

Paras bullterrieri: QUENTINHILL REBELICIOUS

Ostoksiakin tietysti tuli tehtyä, lisään niistä kuvia myöhemmin (en halua paljastaa tuliaisia ennen kuin saan annettua ne vastaanottajilleen). Kävin myös katsomassa agilityä (sekä joukkue- että yksilökipailuja) sekä koiratanssia (heelwork to music). Päivä oli pitkä, mutta erittäin antoisa!